lauantai 31. tammikuuta 2009

16 viikkoa täynnä

Jee, tänään tuli 16 raskausviikkoa täyteen, eli 17. viikko alkoi. Enää neljä viikkoa, niin helmikuun lopussa ollaan jo raskauden puolivälissä! Aika on kyllä mennyt tosi nopeasti. Nyt odottelen, että alkaisin tuntea möykkysen liikkeitä jossain vaiheessa. Toivottavasti hemmolla on kaikki hyvin, vaikka äidin olo onkin vielä vähän flunssainen.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Neuvolalääkäri & inluenssarokotus

Tänään aamulla oli vuorossa toinen neuvolakäynti, jossa 20 minuutin aikana hoidettiin sekä lääkärin että terveydenhoitajan tutkimukset yhtä aikaa. Lääkäri (mukava vanhempi nainen) teki kopelointitutkimuksen, ja kohdunsuu ja kohdun koko olivat normaalit. Sen jälkeen kuunneltiin dopplerilla sydänääniä, ja sieltähän se tsuku-tsuku-tsuku kuului, pulssi oli n. 150. Lääkäri totesi hauskasti, että "kotona ollaan". :)

Terkkari mittasi verenpaineen sekä neuvolan mittarilla, että minun omalla mittarillani, ja taivaissahan ne huiteli taas molemmat lukemat. Lääkäri totesi, että koska kotona mittaamani verenpainearvot ovat olleet normaaleja (ja oma mittari näyttää samaa kuin neuvolan mittarikin), niin minä vain jännitän mittausta niin paljon, että paineet nousevat. Olen kuitenkin tarkkailussa, sillä jos jännitän useinkin alitajuisesti, niin paineet voivat olla ylhäällä muulloinkin, ja se voi taas vaikuttaa sikiöön istukkaverenvirtauksen huononemisella. Pitää siis edelleenkin liikkua paljon, ja yrittää myös levätä ja olla stressaamatta.

Sokerirasitustestin tulokset olivat reilusti alle raja-arvojen, joten siinä ei ollut mitään sanomista. Todennäköisesti testi uusitaan parin-kolmen kuukauden kuluttua. Pissa oli puhdasta, hemoglobiinia ei nyt mitattukaan. Sanoin sille neuvolalääkärillekin, että aion ottaa tänään influenssarokotuksen, ja se oli ihan että jees jees ota vaan, kun kerta erikoislääkäri on sen rokotuksen turvalliseksi minulle todennut.

Nyt iltapäivällä hain siis apteekista sen influenssarokotteen, ja kävin pistättämässä sen itseeni tässä työpaikan lähiterkkarilla. Jännä, miten rupesi taas vähän huippaamaan kun minua pistettiin. Sama on toistunut näissä verikokeissa, jotka on otettu raskauden aikana. On pitänyt istua tuolissa aika makaavassa asennossa että ei ole tullut liian huono olo. Ihmettelin tätä ääneen sille pistävälle terkkarille, että ennen raskautta mikään verenluovutus tms. ei ollut ongelma, mutta nyt verikoekin meinaa pyörryttää. Terkkari lohdutti, että hormonit ne vaan pistää olon ihan sekaisin, ja fiilikset herkemmiksi.

Mitähän vielä? Ai niin, ei ole kuppaa eikä HIV:tä, ja veriryhmäkin oli pysynyt samana sitten edellisen verenluovutuksen... Seuraava neuvola onkin sitten 24.2., ja silloin puhutaan lantionpohjalihaksista. :D

perjantai 23. tammikuuta 2009

Neulatyyny

Erinäisistä syistä johtuen kävin tänään laboratoriossa sokerirasituskokeessa. Minulla oli varattu aika labraan klo 8, ja sitä ennen piti olla 12 tuntia paastolla. Tankkasinkin eilen illalla puoli kahdeksan maissa paljon ruokaa, että olisin jaksanut sen illan pyöriä harrastusmenoissa (tulin kotiin vasta klo 01 yöllä). Aamulla väsyneenä ja maha kurnien käppäilin labraan, jossa otettiin ensin paastoverikoe, ja sitten piti juoda se kammottava glukoosiliuos. Se oli onneksi kylmää (olivat liuottaneet sen hyvissä ajoin), mutta se oli niin viskoosia ja ällöttävän makuista, että teki tiukkaa saada juotua se 5 minuutissa. Nesteen juomisen jälkeen piti mennä tunniksi odottelemaan, ja onneksi sain sellaisen sairaalalaveripaikan vähän syrjäisemmästä käytävästä. Siinä sitten makoilin väsymyksen, flunssan ja sen glukoosiliuoksen aiheuttaman pahan olon takia. Tunnin päästä otettiin seuraava verikoe (ensi tökittiin turhaan vasenta kättä, eihän ne suonet toimi, otettiin siis toinenkin verikoe oikeasta kädestä). Sen jälkeen taas toiseksi tunniksi makoilemaan, ja viimeinen verikoe otettiin suosiolla jälleen oikeasta kädestä.

Labrasta oli "kiva" tulla suoraan töihin, onneksi matkalla nautittu salaattilounas vähän helpotti oloa. Sokerirasituskokeen tulokset ilmoitetaan neuvolalle maanantaina, joten enköhän viimeistään keskiviikon neuvolakäynnillä kuule itsekin miten kävi (ellei se neuvolan kerberos soita minulle tuloksista jo aiemmin).

Nyt siis väsyttää kovasti, olo on huterahko, kyynärtaipeet hellinä ja paketissa, ja odottelen vain että milloin kehtaan lähteä kotiin päiväunille. Phuuhh.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Toipilas

Kuume on lähtenyt pois, onneksi, mutta yskä ja väsymys jatkuu. Ääni on edelleen kuin pikkuoravalla. Eilen ja tänään on pitänyt nukkua päiväunet töiden jälkeen, kun olo on ollut niin uupunut. Onneksi seuraava neuvola&lääkäri on viikon päästä, niin siellä voidaan sitten kuunnella sydänääniä. Toivottavasti pikkutyypillä olisi taudista huolimatta kaikki hyvin.

Peräpukamaepäily on liikkeellä, tarkkailen tilannetta.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Tauti jatkuu

Eilen kävin lääkärille valittamassa tätä yskääni ja räkätautia, ja lääkäri kuunteli keuhkot ja sanoi ettei keuhkoputkissa ainakaan mitään tulehdusta ole. Käski levätä, ja ottaa Panadolia jos tuntuu siltä. Yskänlääkettäkin saisi ottaa tiettyä merkkiä, mutta en usko muutenkaan yskänlääkkeisiin joten en halua sitä ottaa.

Illalla join sitten työllä ja tuskalla pahanmakuisen Panadol Hotin, ja olo ehkä himpun verran koheni. Nukkuminen on silti vaikeaa, kun nenä vuotaa, ja yskänkohtauksia riittää. Tänään käväisin töissä tekemässä välttämättömiä juttuja, ja kävin samalla kaupungilla katselemassa vähän äitiysvaatteita. Ne housut on ihan kamalia! En tajunnut, että niissä pitää olla sellainen hirveä trikoohökötys mahan päällä. Yyhhh. Päädyin ostamaan normaalia yhden koon isommat housut, tavallisten ihmisten mallia. Kyllä ne riittää vielä hetken. Muutenkin oli tosi "ihanaa" sovittaa vaatteita, kun peilistä katsoo punanenäinen, hampputukkainen ja plösö kuvajainen. Maha on siis ruma, näytän vain siltä että olisin kovin lihava. Inhottavaa.

Toivottavasti tämä tauti menisi pois, ja fyysinen ja henkinen olo kohenisi. :P

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Tauti

Tämä päivä on mennyt kotona sairastaessa. Aamulla oli lämpöä vielä 37,7'C, aamupäivällä se laski kolmella kymmenyksellä, mutta ilapäivällä oli taas sama 37,7'C. Olo on heikko, vessakäynnillä pitää välillä huilata vessan lattialla. Panadolia en ole edelleenkään ottanut, kun kuume ei vielä ole noussut hirmu korkeaksi.

Aina kun juon jotain, niin sen jälkeen tulee limayskänkohtaus, ihanaa. Toivottavasti tauti ei mene syvemmälle keuhkoputkeen. Kaiken lisäksi nyt, kun vastustuskyky on huonona, huuliherpes aktivoitui monen vuoden tauon jälkeen (*vittu*). Ja koska Zoviraxia ei saa käyttää ilman lääkärin lupaa, niin olen painellut ylähuulta 40% viinalla, jotta rakkulat edes vähän kuivuisivat. Käsiä pitää pestä koko ajan, ettei herpes leviä genitaalialueille tai muuallekaan (niitä synnytyksenaikaisia herpeskauhujuttuja en halua edes ajatella).

Että tällaista tänään, katsotaan pystynkö huomenna menemään töihin.

edit. klo 19:30 lämpöä on taas 38'C.

tiistai 13. tammikuuta 2009

Köhä

Eilen illalla alkoi ääni lähteä, ja tänään sitten ollaankin yskitty keuhkoja irti. Tai ei tämä nyt vielä mikään tuberkkeli ole, mutta on ikävää saada flunssa. Syksy menikin poikkeuksellisen terveissä merkeissä, nyt se sitten kostautuu. Toisaalta, olihan se odotettavissa että joku räkätauti tulee, kun monella tuttavalla tautia on ollut. Iltapäivä onkin nyt kulunut sohvalla makoillessa kuuman mehun kera.

Pitää nyt katsoa mikä tilanne on ensi maanantaina, kun olisi se influenssarokotus. En saa mennä ottamaan sitä, jos olen vielä silloin flunsassa. Toivottavasti tämä vointi ei tästä pahenisi enää, vaan pöpö menisi pois. Ja toivottavasti meidän pikkuhemmo ei kärsisi tästä taudista. :S

edit. Pistän tähän itselleni muistiin, että lämpöä oli klo 19:30 37,8'C.

edit. 2. Kuumetta klo 21:40 38,2'C

maanantai 12. tammikuuta 2009

Arki

Joululoma on nyt ohi, eikä energisestä keskiraskaudesta ole valitettavasti vielä tietoa. Ehkä se arki tästä lähtee taas rullaamaan, pikkuhiljaa.

Kerroin viikonloppuna muutamille läheisimmille kavereilleni (kaikki lapsettomia, osa sinkkuja) raskaudestani, ja reaktiot olivat aika odotettuja. Kyllä kaikki onnittelivat, mutta ihmiset olivat kyllä järkyttyneitäkin tästä uutisesta, kun olen ollut julkisesti aina hieman nihkeä lapsia kohtaan. Yksi kaveri ilmoitti, että hän suostuu tapaamaan minua synnytyksen jälkeen vain ilman lasta, ja että minun on päästävä hänen kanssaan kahville ihan vain kahdestaan. Lupasin tämän hänelle, sillä tiedän miten kompleksinen suhtautuminen kaverillani on lapsia kohtaan. Ylipäätään lupasin kaikille, että yritän välttää lapsista, vaipoista, imetyksestä, yms. puhumista jos vain suinkin mahdollista. Eipä nuo vaippa-aiheet muutenkaan mitenkään mieltä ylentäviä puheenaiheita ole, mutta jos niistä pitää päästä avautumaan on minulla onneksi perheellisiäkin tuttuja.

Eilen rupesi vähän huolettamaan että miten oikein pärjäämme taloudellisesti kun meille tulee huollettava talouteen. Tähän mennessä ollaan kuitenkin menty melko rennolla asentella, tehty vähän sitä mitä huvittaa, matkusteltu ja harrastettu, mutta nyt olisi ehkä syytä vähän aikuistua ja ottaa oikeasti vastuuta asioista... Varmasti meillä ruokaa riittää ja katto pään päälle, mutta olisihan se kivempi jos meillä olisi vakituisemmat työsuhteet tässä epävarmassa maailmantilanteessa. Mutta tällekään asialle emme juuri nyt voi mitään, pitää vain lykätä isomman asunnon hankkimista suosiollisempaan aikaan.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Seulontatulos

Maanantaina tuli postia HUS:n kirjekuoressa. Kirje oli ohut, joten ajattelin, että sieltä tuli lasku siitä äitiyspoliklinikkakäynnistä. Mutta ei, sieltä tulikin jo sen Downin syndrooman seulonnan (niskaturvotus ja verikoe) tulos lyhyesti ja ytimekkäästi:
"Tulos on normaali ja lisääntynyttä riskiä ei ole todettu."
Jee, nyt ainakin tiedetään se, että riskiprosentti on tässä raskaudessa laskennallisesti pieni tuon kehityshäiriön osalta. Hyvä näin.

Tänään meinasin jo mennä katselemaan äitiysvaatteita, mutta en sitten kehdannutkaan. Ehkä sitten loppuviikosta saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

12 viikkoa täynnä

Eilen tuli täyteen 12 viikkoa raskautta, jee.

Olen ollut vähän huolestunut viime aikojen influenssauutisoinnista. Jutuissa on lietsottu influenssan hyökkäämistä taas Suomeen, jolloin aallon huippu olisi tammi-helmikuun vaihteessa. Netissä varoiteltiin monella sivustolla, että raskaana ollessa influenssa voi tulla pahana, vaikeista jälkitaudeista puhumattakaan. Lisäksihän on se epäily lapsen skitsofreniariskin kasvamisesta, jos äiti sairastaa influenssan raskausaikana. Juttelin influenssarokotuksista tutun lääkärin kanssa, ja hän asiaa selviteltyään sanoi, että influenssarokotuksen voi ottaa 14 raskausviikon jälkeen (ei siis ensimmäisen kolmanneksen aikana). Mies ja minä saatiin rokotusreseptit, ja mies menee ottamaan piikin ensi viikolla, minä sitten kahden viikon päästä. Rokotuksen ajankohta menee nyt vähän myöhään, mutta haluan kuitenkin ottaa sen. Normaalistihan rokotukset annetaan marras-joulukuun tienoilla, ennen epidemian puhkeamista, ja rokotteen suoja alkaa kahden viikon kuluessa. Nyt sitten toivotaan, että tauti ei ehdi hyökätä ennen kuin saan tuon rokotuksen.

Olen viihtynyt verkkareissa koko viikonlopun, sillä farkut alkaa puristaa jo aika ikävästi. :P Voisi olla ehkä hyvä sauma käydä alennusmyynneissä ostamassa äitiysvaatteita, mutta mitkä liikkeet myy kivoja juttuja? Toivottavasti äitiyshousut eivät ole kamalan rumia... Ei sillä, että kovin viehättäväksi olisin kokenut plösöä itseni muutenkaan viime aikoina. Kampaajalla on pakko käydä, hakemassa ainakin jotain raitoja, jos nyt koko pään väriä en ottaisikaan. Olen siis säästellyt tukan värjäämistä alkuraskauden ajan, mutta nyt ei tätä juurikasvua kestä enää hullukaan.

torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi vuosi!

Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille!

Eilen juhlimme vuoden vaihtumista kaveriporukalla, ihailimme ilotulituksia, sekä söimme ja joimme hyvin (minä en juonut alkoholia, join alkoholitonta skumppaa hämäykseksi). Uuden vuoden kunniaksi päätimme kertoa perheillemme raskaudesta tekstareilla, joissa oli mukana ultrakuva pikkuisesta. Onnitteluja on tullut tähän mennessä monta, kaikki vaikuttavat olevan iloisia puolestamme. Nyt pitää toivoa, että kaikki menee hyvin kun asia on jo jonkin verran julkista. Vähän pelottaa, että tuliko sitä nuolaistua ennen kuin tipahtaa, että mitäs jos nyt sattuukin jotain ikävää, niin ihmiset saavat tietää. Mutta toisaalta, eihän sitä elämästä muutenkaan koskaan tiedä että milloin nakki napsahtaa, ja jää auton alle tai sairastuu tms.. Joten läheisimmät ihmiset voivat nyt myös tukea meitä jos homma ei sujukaan niin kuin toivomme.

Laskurikin napsahti eilen jo alle 200 päivän. Lauantaina tulee täyteen 12 raskausviikkoa. Heinäkuu on kaukana, mutta päivä kerrallaan sinne edetään.