Puoliväli

Tänään on tasan 20 viikkoa raskautta takana, ja 20 viikkoa myös edessä. Puolessavälissä siis ollaan! Hassua ajatella, että lokakuun lopusta on sama aika tähän päivään, kuin mitä tästä on heinäkuuhun. Tehokasta työaikaa olisi jäljellä enää kolmisen kuukautta, jos saadaan möykkysen kanssa olla terveenä. Ja rakenneultraan on enää 1,5 viikkoa aikaa!

3. neuvolakäynti

Tänään oli aamulla vuorossa kolmas neuvolakäynti. Päästiin kuuntelemaan pikkuhemmon sydänääniä! Välillä sykkeen seassa kuului outoa rohinaa, ja terkkari selitti, että siellä se potkii anturia päin. Itse en noita potkuja kuitenkaan tuntenut, sillä liikkeitä tunnen toistaiseksi vain jos makoilen aloillani hiljaa sängyssä.

Muutenkin kaikki vaikutti olevan ok. Verenpaine huiteli tuttuun tapaan korkeuksissa. Esitin taas terveydenhoitajalle mittausdatan, mitä olen kotona mittaillut, ja ne kaikki arvot ovat olleet aina normaaleja. Terkkari sanoi, että hän varmuuden vuoksi pistää konsultaatiokyselyn sairaalalle, ja sieltä ne ottavat yhteyttä jos katsovat aiheelliseksi. Vaikka minulla verenpaine olisikin korkealla, niin eipä sillekään kovin herkästi mitään ruvettaisi tekemään. Ainoa asia mitä nämä korkeat viralliset jännityslukemat saattavat haitata, on lentoluvan saaminen kesäkuun työmatkaa varten. No, toivotaan, että pääsisin kuitenkin vielä reissuun silloin.

Hemoglobiini oli vähän laskenut, nyt se on 127 g/l. Vielä ei ole syytä ottaa lisärautaa, mutta ehkä sitten myöhemmässä vaiheessa.

Terkkari antoi esitteen lantionpohjan lihasten treenaamisesta. Kuulemma synnytyksen jälkeen kostautuu, jos lihakset ovat heikot. Pitäisi treenata 5 kertaa viikossa kahdesti päivässä noita lihaksia (as if...).

Kelan lomakkeet saatiin jo kotiin täytettäviksi, eli äitiys/isyys/vanhempainraha-anomukset voi laittaa eteenpäin, kunhan 3 viikon päästä saan terkkarilta todistuksen siitä, että raskaus on kestänyt vaadittavat 22 viikkoa. Mitähän muuta? Pitää vähän katsoa, ettei tule liikaa syötyä laskiaispullia, ettei paino pääse nousemaan liikaa. Tänään menen taas jumppaamaan, niin ei tule liian huono omatunto.

Seuraava neuvolalääkärikäynti onkin sitten aprillipäivänä!

-5 kk

Eilen oli virallinen -5 kk laskettuun aikaan -päivä, eli nyt odotusta on jäljellä alle 150 päivää. Enää reilu viikko, niin ollaan puolessavälissä.

Huomasin, että mahdunkin vielä useampaan juhlamekkooni, ja yhteen niistä vieläpä niin, että en näytä pahalta enkä tynnyriltä, joten tulevan lauantain vaatekriisi lienee ohi. Pitäisi vielä löytää joku kiva pitkähihainen bolero/jakku, että pysyn lämpimänä bileissä.

Viime aikoina en ole tuntenut kauheasti liikuskelua, toivottavasti kaikki on kuitenkin pikkuisella hyvin. Neuvola-aikaan on enää 5 päivää, mieskin lupasi tulla mukaan tällä kertaa (ettei se terkkari luule, että mulla on joku mielikuvitusmies, jolla on aina "kiireitä" :D).

Möyriskelyä

Viikonloppu oli mukava, kun tunsin iltaisin ja aamulla rauhassa sängyssä loikoillessani pikku mäyrän möyriskelevän mahassa. Liikkeet eivät ole kovin voimakkaita, mutta selvästikin siellä jokin kuplii (siis muukin kuin omat suolet).

Tässä vaiheessa pikkuisen kuulon pitäisi alkaa olla niin kehittynyt, että ainakin minun ääneni sen pitäisi pystyä kuulemaan. Olisi kiva tietää, että mitä mieltä kaveri on minun soittoharrastuksestani. Jos minä nyt totutan sitä musiikkiin, niin toivottavasti se tykkää siitä myös synnyttyään. Voisin tietysti kokeilla laulamistakin, mutta sitten pitäisi opetella uudestaan jo unohtuneita lastenlaulujen sanoja. Laulut pitää opetella viimeistään siinä vaiheessa kun hemmo syntyy.

Eilen illalla tein virheen, ja surffasin netissä keskustelupalstoilla, joissa puhuttiin keskenmenoista raskauden puolivälissä (eli juuri näillä raskausviikoilla millä itsekin olen). Oli todella ahdistavaa ajatella, että mitä jos nyt tulisikin keskenmeno. Sitten ei kyllä mikään asia olisi enää hyvin. Pitää vain olla ajattelematta noita huonoimpia vaihtoehtoja, kun en niille nyt mitään voi. Rakenneultraan tuntuu olevan piinallisen pitkä aika vielä, onneksi neuvola on ensi viikolla, saan toivottavasti kuunnella sydänääniä.

Turhamaisuus on nostanut myös päätään, ja olen murehtinut sitä, miten ruma maha minulla on. Se ei todellakaan näytä miltään söpöltä raskausmahalta, vaan siltä, että on tullut syötyä ihan liikaa. Kaverikin ihmetteli, että miten voin olla jo melkein puolivälissä raskautta, kun eihän tätä raskautta villapaidan alta tajua jos ei osaa katsoa. Näytän siis vain yksinkertaisesti plösöltä. :P No jaa, toivottavasti pikkuinen kuitenkin kasvaa normaalisti, eiköhän se mahakin sieltä vielä pullahda esiin ajan kanssa.

Aika kuluu

Enää neljä viikkoa rakenneultraan, ja kaksi viikkoa seuraavaan neuvola-aikaan. Viikot kuluvat kyllä aika nopeasti, erityisesti kun joka viikonloppu tuntuu olevan jotain ohjelmaa. Tulevina viikkoina on tulossa mm. parit isommat bileet, joihin pitäisi löytää joku kolttu ylle. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitenhän saan mahan piilotettua, mutta mies totesi, että pitääkö sitä nyt tässä vaiheessa piilotella enää. Ja tottahan se on, että puolenvälin häämöttäessä ei taida syitä eikä mahdollisuuksia piilotteluun ollakaan. Jännittää vaan vähän, että mitä ihmiset kommentoivat, mutta toisaalta, samapa tuo.

Maha tuntuu kasvaneen viime aikoina, ja eilen illalla sängyssä hiljaa maatessani kuvittelin tuntevani jotain pientä kuplintaa siellä. Siitä tuli jotenkin niin hyvä mieli, että näin koko yön tosi positiivisia unia jopa työasioista (ei siis mitään stressiahdistusta, kuten tavallisesti). Tsemppiä, pikkukaveri!

Liikuntaa

Tällä viikolla uskalsin mennä taas jumppatunneille flunssan jälkeen. Keskiviikkona kävin muokkauksessa, ja tänään olin muokkauksessa ja heti sen perään venyttelytunnilla. Tuntui ihan hyvältä, ei jumppaaminen ole ainakaan vielä käynyt raskaammaksi. Ainoastaan vatsalihasliikkeiden tekeminen alkaa olla ikävän tuntuista. Ylävatsalihaksia voi vielä tehdä, mutta jos yhtään alempaa yrittää rutistaa, niin pallo ottaa vastaan. Venyteltäessä huomaa myös sen, että jos on ensin vaikka istumassa, ja sitten yrittää mennä nopeasti pitkäkseen lattialle, niin jotkut mahan alueen lihakset/kiinnikkeet/jänteet tms. tuntuvat lievästi kramppaavan. Venyttelyn kanssa pitää siis ottaa rauhallisesti että kohdun ympäristö ehtii sopeutua asennon muutoksiin.

Eilen ja tänään on muutenkin tuntunut alavatsa "väsyneeltä", eli kaipa siellä jotkut paikat venyvät, kun välillä tuntuu niin kiristävän. Toivottavasti pikkuhemmo jaksaa kasvaa hyvin, vaikka en niitä sen liikkeitä edelleenkään taida tuntea. Lisäksi jo useamman viikon ajan on oikean pakaran yläosa tuntunut välillä hieman jumittavan. Liekö joku hermo siellä pinteessä? Onneksi tuo vaiva helpottuu venyttelemällä.

BTW, vessassa joutuu nykyään juoksemaan yhä tiheämmin, kun rakko tuntuu täyttyvän nopeaa tahtia. Suoliston toiminnasta en viitsi puhuakaan, mutta muutoksia silläkin osastolla on todellakin tapahtunut. Ihanaa... :P

Helmikuu

Nyt on jo helmikuu. Aika menee todella nopeasti, vähän ahdistaakin että ehtiikö kaikkia työjuttuja tehdä määräaikojen puitteissa. Mietityttää myös isomman asunnon ostaminen, ja ollaan tehty vähän laskelmia sellaisen rahoittamiseksi. Mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire muuttaa isompaan vielä pitkään aikaan, vaikka olisivathan lisäneliöt tietysti luksusta.

Olen iltaisin yrittänyt sängyssä kuulostella miltä vauvan liikkeet voisivat tuntua, mutta en ole saanut mitään varmoja tuntemuksia. Koko ajanhan mahassa jotain pientä tuntuu, ja jos luulee havaitsevansa jotain kuplintaa, niin se voi yhtä hyvin tulla suolistostakin... Toivottavasti kuitenkin tuntisin jotain jo pian!