Ensimmäinen ultra

Tänään oli vuorossa ensimmäinen ultraus sairaalassa. Piti herätä ihan sika-aikaisin (huom! olen lomalla :D), kun meidän aika oli klo 8.30, ja bussilla matkustettiin. Pimeällä bussissa istuminen mutkaisella tiellä ei tunnu todellakaan hyvältä, hyvä etten yrjönnyt sinne bussiin... Päästiin miehen kanssa kuitenkin onnellisesti perille, ja löydettiin se äitiyspoliklinikkakin helposti.

Se ultraava kätilö oli ihan ystävällinen, ja kun paperihommat oli selviä, niin sitten vaan housut pois ja penkille makaamaan. Siellä huoneen katossa oli oma näyttöruutu vanhempia varten, joten ihan heti näimme siellä sellaisen möykyn! Se hemmo makoili siellä "selällään" (siihen anturiin nähden), joten kätilö pystyi tarkistamaan sen kädet, jalat, selkärangan ja pään. Pää-peppu-mitta oli 41,6 mm, mikä vastasi 11+1 viikkoa. Sairaalan laskennallinen kesto raskaudelle oli 11+2 viikkoa, joten mitat vastasivat hyvin laskettua, eikä äitiyskorttiin kirjattua laskettua aikaa muuteta. LA on siis virallisesti 18.7., eli meitsin täytyy vähän rukata tuota omaa sivupalkin laskuria. Pulssi oli tsuku-tsuku-tsuku-tsuku 169/min.

Kätilön piti sitten vähän tökkiä mua mahaan, että se tyyppi olisi suostunut kääntymään niskaturvotuksen mittausta varten. Eihän se halunnut kääntyä, vähän vaan räpisteli paikoillaan (oli kyllä hienoa nähdä kun se liikkui!). Ultrausta yritettiin myös vatsanpeitteiden päältä, mutta ei se ollut sen parempi asento niskan näkemiseksi. Kätilö kyllä sanoi, että eihän sitä turvotusta ole yhtään, että kyllä hän sen näkee jo tästäkin asennosta ettei sitä ole. Viralliseksi arvoksi se taisi merkata 0,1 mm. Menin ultran jälkeen siihen seerumiseulan verikokeeseen, eli siellä sitten selviää tarkemmin tuo riski mm. Downin syndroomaan. Samalla pistolla otettiin ne muutkin pakolliset verikokeet (veriryhmämääritys, HIV, yms.). Meinasin vähän pökräillä siihen labratuoliin, kun korvissa rupesi tuntumaan siltä, että kuulo lähtee, ja silmissä alkoi näkyä tähtiä. Onneksi heikotus meni oli kun vähän makoilin paikallani. Vähän noloa, kun minua ei ole koskaan aikaisemmin noin heikottanut edes verenluovutuksen jälkeen. Mutta minkäs sille mahtaa.

Kaiken kaikkiaan oli mahtavaa nähdä meidän bebe! Raskaus konkretisoitui ihan eri tavalla nyt, kun asian omin silmin näimme. Toivottavasti kaikki menisi tästä eteenpäinkin hyvin (ettemme saisi mm. talven influenssaa). Perheillemme kerromme raskaudesta näillä näkymin uutenavuotena.

Välipäiviä

Olimme viettämässä joulua rauhallisesti miehen ja minun sukulaisten luona, joten kirjoittelussakin oli viikon tauko. Oli kyllä mukavaa viettää aikaa toisten vieraina arkisen aherruksen ulkopuolella. Nyt on saunottu, syöty ja levätty runsaasti. Karkkeja ja pipareita söin jouluna, mutta sallin sen itselleni joulun kunniaksi. Täällä kotona voi elää sitten taas terveellisemmin.

Ylihuomenna maanantaina on se ensimmäinen ultraus sairaalassa. Jännittää itse asiassa aika kovasti että mitä sieltä löytyy. Mutta kun en asialle juuri nyt voi tehdä mitään, niin pitää yrittää olla ajattelematta sitä liikaa. 

Raskaus muistuttelee itsestään edelleen mahavihlonnoilla silloin tällöin. Mahallaan nukkuminen, edes puolittain, alkaa olla tuskallista. Ainakin vatsa-, kylki- ja selkälihakset jumiutuvat oudolla tavalla moisesta. Lisäksi meidän jääkaappi haisee aivan järkyttävän pahalta, kun siellä säilytettiin vähän aikaa joulusillejä (joita ainoastaan mies syö). Mies ei haista jääkaapissa mitään, mutta minulle tulee heti huono olo jos raotan jääkaapin ovea edes hiukan. Sieltä pölähtää nimittäin niin kitkerä ja etikkainen haju, että päätä alkaa särkeä. Se paha haju oli tarttunut myös margariinin makuun(!). Tästä voimme siis päätellä, että meikätytön hajuaisti on lievästi herkistynyt... Kylmähorkkakohtauksia tulee edelleen iltaisin, ja tunteet, etenkin ärsytyksen tunteet, ovat pinnassa. Lievästi yllättäviä mielitekojakin on tullut pari kertaa eteen, mutta ne on ollut onneksi aika helppo toteuttaa. Miestä nuo oudot ruokatoiveet ovat ainakin huvittaneet. Mutta hyvä, että edes jollakin on hauskaa... :)

Joululoma!

Jee, tänään alkoi piiiitkä joululoma! Ihanaa. Ajattelin pääasiassa levätä, ja ulkoilla niin paljon kuin suinkin. (Jotain työjuttuja pitänee tehdä lomallakin,  mutta en ota niistä paineita.)

Neuvolan terveydenhoitaja soitti sovitusti tiistaina, ja sanoi, ettei noista viime viikolla mittaamistani verenpaineista pitäisi tulla mitään sanomista. Ja ei sitä varmaan sitten tullut lääkäriltäkään, kun ei ole tänne soittoa kuulunut. Terkkari kuitenkin käski mittailla verenpainetta pari kertaa viikossa, sillä on hyvä pitää kirjaa siitä miten arvot nyt kehittyvät.

Edelleenkin alavatsalla juilii silloin tällöin, ja väsyttää. Välillä on hieman öklö olo, jolloin pitää mennä sohvalle lepuuttamaan. Pitää yrittää ottaa iisisti.

Olla möllöttelyä

On tullut taas vähän taukoa blogikirjoitteluun, mutta jotenkin tuntuu, että elän vähän kuin välitilassa. Tietysti työjuttuja ja harrastustsydeemejä on ollut viime päivinä runsaasti, mutta muutenkin raskausjutut ovat tuntuneet etäisiltä. Kun ei oikein mikään tunnu missään (satunnaisia lieviä alavatsan vihlontoja lukuunottamatta), niin en oikein usko että olisin oikeasti raskaanakaan. Onneksi ultra-aika on jo kahden viikon päästä, niin sitten näemme tapahtuuko siellä kohdussa mitään.

Verenpaineita olen nyt terveydenhoitajan käskystä mittaillut viikon ajan, ja suht' normaaleja ne arvot ovat mittarin taulukon mukaan olleet. Eli ilmeisesti jännitin sitä mittausta siellä neuvolassa kovasti, ja lukemat pomppasivat ylös. Katsotaan mitä jatko-ohjeita saan, kun terkkari soittaa huomenna.

Joulukin on jo ensi viikolla, ja nyt alan vähitellen päästä joulutunnelmaan. Suurin osa lahjoista on jo hankittu, enää pitäisi tehdä joulusiivousta kotona (vaikka vietämmekin joulunpyhät vanhempiemme luona). Töitä olisi vielä muutama päivä, ja sitten odottaa toivottavasti pitkä joululoma!

Varhaisultrasta

Ollaan tosiaan parin päivän ajan tosissaan mietitty sitä varhaisultraa miehen kanssa. Olimme jo kallistumassa siihen suuntaan, että voisimme mennä sellaiseen nyt lähiaikoina, ja soitin jo läheiselle gynekologiasemalle varatakseni aikaa. Siellä ei kuitenkaan vastattu puhelimeen parinkaan yrityksen jälkeen (olin koko ajan jonossa), joten päätin, että sinne en sitten ainakaan mene. Sitten mietimme asiaa vielä kerran siitä näkökulmasta, että se kaupungin tarjoama np-ultra seerumiseuloineen on kuitenkin vain vajaan kolmen viikon päässä (ja vain poliklinikkamaksun hinnalla). Joten päätimme sitten jättää sen varhaisultran kokonaan väliin. 

Kohdussa siis on jotain elävää, tai sitten ei ole, mutta tilanteen näemme joka tapauksessa kuun lopussa. Jouluna emme siis kerro asiasta vielä kenellekään. 

Neuvola

Eilen oli ensimmäinen neuvolakäynti, ja siitä jäi ehkä vähän ahdistava fiilis. Se terveydenhoitaja oli kyllä tosi mukava ja reipas. Hänen kanssaan käytiin läpi sitä esitietolomaketta ja siihen liittyviä asioita. Sitten täti otti hemoglobiinin (ok) ja kävi tsekkaamassa antamani pissanäytteen (ok). Mutta sitten kun päästiin mittaamaan verenpainetta niin ei hyvä heilahtanut. Mun paineet on koholla, erityisesti yläpaine. Se mittasi sen kolme kertaa, ja kaikki ne oli yläkanttiin. Sen jälkeen kun vielä punnittiin (ihan järkyttävä paino, noussut kesästä ihan sikana), niin rupesin kyllä tosissani stressaamaan, että mitähän tästäkin tulee. 

Terveydenhoitaja kehoitti minua mittaamaan kotona tuota verenpainetta nyt viikon ajan, ja hän soittaa minulle ensi viikon tiistaina, ja kysyy mitä arvoja on tullut. Sen jälkeen hän sitten tarvittaessa konsultoi lääkäriä, että mitä asialle pitää tehdä. Muistan, että mulla on ennenkin paineet olleet normaalin ylärajalla, mutta noin korkeita lukemia en aiemmin ole saanut. Nyt sitten täytyy alkaa noudattaa ruokavaliota, mikä tukee ja ennaltaehkäisee mahdollisia tulevia ongelmia.

Sain kotiin mukaan pinon vauvapropagandaa, pitänee lukaista läpi. Jotenkin vaan tuntuu, että tästä on onnellinen odotus nyt kaukana, kun oman kropan realiteetit pomppasi silmille. Toisaalta on hyvä, että nyt edes mitattiin arvot, kun edellisestä kerrasta on aikaa. Vollailin vaan tovin sitä, että olen ihan paska äiti, kun en ole ollut tarkempi näiden asioiden kanssa...

Varhaisultrasta terkkari sanoi, että se on ihan oma valinta, jos sellaisessa haluaa käydä. Tosi monet kuulemma haluavat, kun se konkretisoi sen tulevan lapsen. Ja jos menen siihen, niin sitten voin perua sen tammikuun lääkäriajan, kun lääkäriasemilla ultrauksen tekee oikea gynekologi, ja neuvolassa sisätutkimuksen tekee pelkkä terveyskeskuslääkäri.

Että tällaista. Ehkä tämä näin alkujärkytyksen jälkeen vielä iloksi muuttuu, joskus.

Öklö olo

Eilen alkoi tuntua mahassa ja kurkussa vähän öklö olo. Sellainen himppasen kuvottava fiilis. Toivottavasti tämä on raskaudesta johtuvaa, eikä mitään tautia... Tänään ei millään jaksaisi istua työpöydän ääressä, kun väsyttää ihan pipona, ja heikottaa sen verran, että tekisi mieli mennä pitkälleen sohvalle. Kuitenkin useampi tunti pitäisi jaksaa vielä pysyä pystyssä ennen kuin pääsen kotiin.

Siinä mielessä olen ihan onnellinen, että jos tämä on tällaista otattelevaa raskauspahoinvointia, niin pikku möntti on todennäköisesti elossa. Toivottavasti hemmolla olisi kaikki hyvin.

Tänään on jo joulukuu. Ekaan neuvolaan on enää viikko aikaa!

Sohjoa

Viime päivinä ei raskausrintamalla ole tapahtunut oikein mitään mainitsemisen arvoista. Pientä vihlontaa lukuunottamatta ei muita oireita ole. Tietysti väsyttää välillä, ja iltaisin on kylmä, mutta eipä tässä mitään sen kummallisempaa ole ollut. Välillä olen melkein unohtanut että olen raskaana, tai se asia tulee mieleen satunnaisesti, että "ai niin, meitsi on paksuna".

Juoksemaan ei ole oikein päässyt kun on noin sohjoinen keli, mutta olen tällä viikolla harrastanut muuten ulkoilua. Karkki on maistunut taas liikaakin, pitää oikeasti lopettaa sen syöminen ettei tule mitään joulukinkun kokoista sokerivauvaa.

Maanantaina saa avata jo joulukalenterin ensimmäisen luukun! Ja sen jälkeen alkaakin 8. raskausviikko!

Lunta

Tänään olen ollut tosi tosi väsynyt. Mielialakin on ollut hieman alavireinen, mikään muu kuin päiväunet ei kiinnosta. Vihlontaa ei ole enää lauantain jälkeen tuntunut.

Talvikin päätti sitten tulla eilen kaupunkiin. Ihan hirveä lumituisku! Saisi se lumi nyt jäädä maahan, mutta loppuviikostahan tuo sulaa kuitenkin.

Viimeistään huomenna pitäisi alkaa 7. raskausviikko. Miehen kanssa mietittiin, että käydään ensin neuvolassa (kahden viikon päästä), ja katsotaan sitten pitäisikö käydä siellä varhaisultrassa katsomassa että tapahtuuko kohdussa mitään. Sen jälkeen sitten päätetään että kerrotaanko uutiset jouluna muille, vai ei.

Vihlontaa

Eilen illalla havahduin juuri nukahdettuani aika kovaan vihlontaan tuossa oikealla puolella alavatsalla. Hieman säikähdin, kun tosiaan heräsin siihen, ja se vihlonta toistui aina välillä. Puolisen tuntia pyörin siinä pimeässä, ja mietin jo kaikkia kauhuskenaarioita kohdunulkoisesta raskaudesta tai umpisuolen tulehduksesta. Jännitin jo sitäkin, että jos kipu tästä kovenee, niin miten pääsen päivystykseen, kun ei meillä ole autoa, eikä bussit kulje yöllä, eikä pikkujouluaikaan saa taksiakaan... Onneksi sitten nukahdin aika pian uudestaan. Tänään päivällä vihlontaa ei enää tuntunut, mutta nyt kun makaan tässä sohvalla, niin jomotusta tuntuu vähän taas (oikealla puolella).

Mitä opimme tästä: 1) Vihlontaa on tullut aina välillä, mutta kipu ei onneksi ole voimistunut, ja se loppuu kun nousee seisomaan. 2) Pimeällä ei kannata ruveta lietsomaan mitään pahimpia pelkojaan, EIKÄ googlesta ole apua yöllä.

Ultra varattu

Tänään soitin sairaalaan, ja varasin sieltä ensimmäisen ultra-ajan 12.(?) raskausviikolle. Ultraus ja se seulontaverikoe otetaan ma 29.12.. Tästä seuraa nyt se probleemi, että en kyllä uskalla kertoa kenellekään tästä raskaudesta jos en ole mitään omin silmin nähnyt, ja alunperinhän meillä oli tarkoitus kertoa perheillemme jouluna tämä uutinen. Joten nyt joko a) odotetaan kertomista uuteen vuoteen, tai b) käyn yksityisellä tsekkauttamassa tilanteen.

Koko ajan pelottaa vähäsen, että tämä raskaus ei olekaan totta. Tai jos tämä meneekin kesken nyt kun menin varaamaan sen ultrankin näin ajoissa. Tai että minä teen tai syön jotain mikä on pahaksi sille solurykelmälle. Pitäisi vain olla ajattelematta liikoja, koska kuten sanottua, näille jutuille ei vaan voi mitään. Meidän äiti aina sanoi pienenä, että "parhaansa kun yrittää, niin se riittää". Hope so.

Menen tekemään mustikkapiirakkaa.

Keksiviikko

Neuvolan tietopaketti tuli postissa eilen. Siinä oli tietoa ekasta neuvolakäynnistä, ensimmäisestä ultrasta viikoilla 10-12 ja Down-seulonnasta, D-vitamiinista, hampaiden hoidosta, ja lisäksi alkoholivisailu. Täytettiin molemmat se 10 kysymystä -lappunen, ja mies sai 5 pistettä ja minä 2. Ei siis tarvinne olla huolissaan alkoholin käytöstä.

Mietin, että minun pitää oikeasti alkaa liikkua enemmän, että kunto pysyisi edes jossain kuosissa. Ajattelin mennä lenkille tänään, kun ei kerta mikään tunnu miltään (= ei raskausoireita). Tietysti jos juokseminen tuntuu pahalta, niin sitten pitää kävellä. Harmi, että aurinko ehtii laskea kun pääsee töistä kotiin, sillä tänään on ollut todella kaunis sää ("jaa mää vai...?").

Se synnytyssairaalan valitseminen mietityttää vielä. Tänään oli aamun lehdessä juttua siitä, että Uudenmaan synnytyssairaaloita olisi tarkoitus karsia, jolloin jo nykyäänkin täydet pääkaupunkiseudun isot sairaalat kuormittuvat entisestään. Olisihan se kiva tietää, että jos/kun synnytyksen aika koittaa, niin minullekin olisi tilaa, hoitajia ja epiduraalin antajia saatavilla. Mutta toisaalta, tuo on nyt vielä niin kaukainen asia, eikä etukäteen voi tietää että mikä tilanne on milloinkin päällä, joten taidan tyytyä valitsemaan tuon lähimmän sairaalan.

Jos kaikki menee hyvin, niin tällä viikolla pitäisi sydämen alkaa sykkiä!

Möllimistä

Viikonloppu on ohi taas. Olo ei ole mitenkään erityinen, ja on vähän vaikea kuvitella olevansa raskaana. Olenkohan minä vieläkin? Tosi satunnaisesti alavatsalla vähän jomottaa, mutta ei millään tavalla kivuliaasti eikä koko ajan. Onkohan tämä "oireettomuus" normaalia?

Ainoa asia mikä ottaa päähän on se, että tissit pursuaa rintsikoista yli, ja maha on pallona. Toivottavasti tää on vain tilapäistä raskauteen liittyvää turvotusta(?), sillä en kestä, jos mä olen ihan syömällä saanut lihottua näin paljon. Tietty väsyttää koko ajan, ja lievää vitutusta on ilmassa.

Viimeistään huomenna pitäisi alkaa 6. raskausviikko. Neuvola-aikaan on vielä 3 viikkoa, ja ensimmäiseen kaupungin tarjoamaan ultraan on yli kuukausi. Mietin, että
pitäisiköhän mennä yksityiselle varhaisraskauden ultraan? Siten toivottavasti saisi tietää, että tapahtuuko siellä kohdussa mitään. Eihän se yksityisellä käyminen tietysti mitään halpaa ole, joten tätä vielä pohditaan.

Neuvola-aika varattu

Tänään rohkaisin mieleni, ja soitin meidän lähiäitiysneuvolaan (sen jälkeen, kun olin tehnyt sen toisen paketissa olevan raskaustestin aamulla, ja plussahan se sieltäkin tuli). Vaikka soitin puhelinaikana, niin kesti pitkään ennen kuin pääsin puhumaan oikealle henkilölle, kun puhelu kääntyi vaikka minne, ja toisessa päässä tuuttasi pitkään varattua. Lopulta se meidän neuvolantäti soitti minulle, kun oli nähnyt numeron puhelimestaan. Ja se "täti" (varmaan joku minun ikäiseni äänen perusteella) vaikutti tosi mukavalta!

Hän lähettää meille ensi viikolla sen tietopaketin, ja ensimmäiseksi neuvola-ajaksi sovittiin ma 8.12.. Se täti kyseli perusjuttuja terveydestä ja työstä, ja laskeskeli jotenkin, että laskettu aika olisi heinäkuun puolessa välissä (vähän aikaisemmin siis kuin mitä nettilaskuri sanoi). Hän kehoitti myös miettimään jo alustavasti, että missä sairaalassa haluaa synnyttää, sillä se tietty vaikuttaa siihen ultrauspaikkaankin.

Raskausmonivitamiineja minun pitää ottaa tästä lähtien 2 kpl päivässä. Olen tähän asti syönyt niitä sen 1 tabletin päivässä, mutta se ei kuulemma riitä D-vitamiinin osalta talviaikaan.

Mitähän vielä? Jännää oli, että kun se täti kysyi, että onko tämä raskaus toivottu ja suunniteltu, niin kerroin, että kesällä lopetettiin ehkäisy, että tätä ollaan kyllä toivottu. Siihen se täti totesi, että "aah, onpa teillä sitten nopeasti tärpännyt". Vaikka nämä relut kolme kuukautta pitkiltä ovat tuntuneet, niin tottahan se on, että nopeasti me raskauduimme. Voi kunpa kaikki menisi hyvin loppuun asti!

Laskureita

Nettilaskurin mukaan raskaus olisi kestänyt nyt 4 viikkoa ja 2 päivää, eli 5. raskausviikkoa mennään! Laskettu aika olisi siis joskus 21.7.2009 tienoilla, jos kaikki menisi hyvin. 

Fyysinen vointi on ollut ihan hyvä, välillä vaan tuntuu niitä tuttuja alavatsajuilintoja, ja paineen tunnetta. Maha on myös ehkä vähän turvonnut. Väsymystä on aika kovasti, mutta ei auta muu kuin tsempata. Illalla en kuitenkaan saa ihan helposti unen päästä kiinni, ja aamulla herään käymään vessassa, eli en ole vielä mitään nukkumamaratonejakaan vedellyt.

Henkiseltä puolelta olo on edelleen aika seko. Ei tämä kovin todelliselta tunnu vieläkään. Eilen kävin kaupassa sovittelemassa itselleni takkia, ja minua ällötti vaan kun näytin karsealta kaikissa takeissa. Housun vyötärö puristaa, ja maha näyttää siltä kuin olisin pidemmälläkin raskaana! :S Mietin, että turha on ostaa mitään kallista ja nyt-sopivaa talvitakkia, jos se parin kuukauden päästä on jo pieni... Sitä paitsi talvitakit tässä vesisateessa ja +7'C:ssa ovat ihan turhia muutenkin.

Kaupungilla kävellessä tuli vastaan mainoksia, missä oli vauvan kuva, ja mietin, että ei ne kyllä herätä mussa mitään vauvakuumefiiliksiä. Tajusin, että eihän mulla mitään varsinaista vauvakuumetta ole koskaan ollutkaan, sillä ei mua niinkään kiinnosta muut vauvat, vaan ainoastaan se oma kasvava solumöykky.

Plussa

Oh fuck. Tein tänä aamuna testin, ja plussahan se sieltä tuli. Vähän aikaa siellä vessassa sitä testiä järkytykseltäni tuijotin, ja tulin sitten ulos keittämään aamupalateetä. Mies huuteli makuuhuoneesta unenpöpperössä, että "miten kävi?" Vastasin sille, että "katso itse", ja se kömpi sängystä kylppäriin katsomaan sitä testiä. Sekin totesi, että "kyllä siinä tuollainen pystyviiva näköjään on". Oltiin molemman ihan unisia ja pöllämystyneitä aamulla, nyt vasta vähitellen alan tajuta asiaa. Ja samalla kun ajattelee, että hittolainen, meitsi on raskaana, niin sitten rupeaa pelottamaan ihan kamalasti, että entäs jos kaikki ei menekään hyvin. Ja miten työt ja kaikki muut jutut järjestyy. Aaappuuuaaa!

Ei voi muuta sanoa, kuin että olen ihan sekaisin onnesta, pelosta, epävarmuudesta ja ilosta. Kädet tärisee vähän vieläkin. Mieskään ei osannut aamulla sanoa kuin muutaman sanan, se oli yhtä sekaisin. :) Mutta eipä tässä voi nyt muuta, kuin nöyränä toivoa että kaikki menisi hyvin!

?

Kp 32

Uuuhh, nyt kyllä todella elämme jännityksessä. Jos kiertoni on säännöllinen, niin kuukautisten pitäisi alkaa joko tänään tai huomenna. Mitään merkkejä edes tiputteluvuodosta ei vielä kuitenkaan ole ollut.

Ajattelin kyllä, että tekisin testin joko illalla tai huomenna aamulla. Jännittää! Ja koko ajan pelottaa, että tämä juilinta kovenee kunnon menkkakivuiksi, ja niiden mukana tulisi vuoto. Tai sitten se testi kuitenkin näyttää negaa.

Pitää yrittää ajatella realistisesti, ja olla kuvittelematta liikoja.

Isänpäivä

Kp 30

Edelleen jatkuvat satunnaiset vihlonnat yms. juilinnat alavatsalla, mutta eipä niissä ole nyt mitään erityistä mainittavaa. Tällä hetkellä on vahvempana aavistus siitä, että ne kuukautiset alkavat tulevan viikon alussa. Tänään tai huomenna tuskin testaan vielä, sillä turha niitä testejä on tuhlata, jos menkat eivät ole myöhässä. Jos tässä kierrossa mennään samalla tavalla kuin viimeksi, niin turhuvuodon pitäisi alkaa joko tänään tai huomenna. Men vi ska se hur det går.

Tubi or not tubi

Kp 28

Tuskaista epätietoisuutta ilmassa. Alavatsaa ja selkää jomottaa taas sillä tavalla, kuin olisi kuukautiset alkamassa, mutta välillä vihlaisee vähän kovemmin ja epätyypillisemmin. Onko ne menkat alkamassa vai ei, haloo, anyone...?

Väsyttää ihan jumalattomasti, mutta siitä nyt ei voi päätellä mitään muuta kuin että olen patalaiska tyhmeliini. Eilen illalla oli lämpöä 37,1'C, eli enemmän kuin minulla normaalisti, mutta eihän tuo iltalämpö kerro oikeastaan yhtään mitään sekään. Se voi kertoa korkeintaan sen, että olen tulossa flunssaiseksi (tautia on liikkeellä). Päätäkin särkee, mutta en nyt burnanaa uskalla ottaa mahd. raskauden takia, enkä panadolia viikonloppuna bileissä mahd. alkoholin nauttimisen takia (ei ole kyllä tarkoitus ryypiskellä, 1-2 alkoholiannosta ajattelin ottaa etten herätä huomiota).

Mitään muita raskausoireita en nyt pysty kuvittelemaan itselleni. Tissit eivät kipeydy vaikka kuinka niitä puristelisin, tai hyppisin ilman liivejä (tai kyllähän ne sellaisesta kipeytyy kunhan tarpeeksi kauan hyppii...). Olen antanut itseni ymmärtää, että tissien kuuluu kipeytyä alkuraskaudessa, joten tällä perusteella en ole raskaana. Mulla kyllä ei koskaan ole tissit olleet kipeänä muutenkaan, paitsi tosi kylmässä, mutta sitä ei lasketa. :P Niin, ja tiedän kyllä jollain rationaalisella takaraivoni osalla, että kaikille ei tule alussa mitään oireita raskaudesta, paitsi se plussa raskaustestiin. Mutta en mä tälle luulottelulle ja uskottelulle voi mitään!!! Argh.

Tekisi mieli kuitenkin kovasti jo tehdä testi ennen kuin kuukautiset ehtivät väliin, mutta kyllähän sen jo tietää, että negahan sieltä heilahtaisi jos nyt testaisin. Yritän kovasti hakea vertaistukea ja hengenvahvistusta lukemalla netin keskustelupalstoja ja blogeja, mutta samassa piinaavassa tilanteessahan kaikki muutkin epätietoiset ovat aina loppukierrosta. Ei tähän auta muu kuin ajan kuluminen.

Vihlontaa

Kp 27

Jännitys alkaa vähitellen tiivistyä. Olo alavatsalla on ollut pari päivää hieman outo. Vihlontaa tuntuu vaimeasti silloin tällöin, mutta viime kierrosta poiketen se ei tunnukaan sivuilla (=oletettujen munasarjojen tienoilla), vaan keskellä. Samassa kohtaa tuntui jomotusta silloin, kun kierukka poistettiin, joten veikkaan vihlonnan sijainniksi nimenomaan kohtua. Juostessa vihlonta lisääntyy, eikä kävellessäkään voi ottaa kovin töksähteleviä kanta-askeleita, kun mahassa alkaa tuntua. Tässähän voisi kuvitella jo vaikka mitä, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että hullu mieli haluaa luulotella kaikkia mahdollisia oireita...

Otsassa on edelleen muutama näppylä, mutta olen yrittänyt hoitaa ihoa huolellisesti. Otsaan niitä ei ole tullut enää lisää, mutta muualle naamaan on tullut muutamia epäpuhtauksia. Yöh.

Pitäisi jaksaa odottaa testausta vielä viikonlopun yli. Sunnuntaina, isänpäivänä, voisi olla aikaisin vaihe jolloin kannattaisi testata (2 -3 päivää ennen kuukautisten alkua, riippuen kierrosta). Ehkä jätän testauksen kuitenkin maanantaille, jos vain maltan. Kaapissa on yksi raskaustesti odottamassa, mutta mietin, että uskallankohan käydä apteekissa ostamassa vielä lisää. Mulla on edelleen lievä nolostus ostaa raskaustestejä, sillä pelottaa ihan kauheasti, jos joku tuttu näkee. Oh well, tämä aikuiseksi kasvaminen vie aikansa.

Tiistaita

Kp 25

Tässä kierrossa iho on taas ollut huonompana oletetun ovulaation jälkeen. Otsassa on jo 4 punaista näppylää, samoin leuassa on muutama. Toisaalta ihoni on hyvin kuiva, ja joudun rasvaamaan sitä päivittäin, mutta tuo ongelmallinen T-alue näköjään tykkää riehaantua ennen kuukautisia. :P Olen kyllä syönyt suklaatakin viime aikoina, joten sillä on varmasti vaikutuksensa ihoon. Mutta karseaa tämä silti on, kun viime kierrossa jo niin ennenaikaisesti iloitsin, että iho pysyisi tästä eteenpäin hyvänä.

Minua väsyttää myös aika paljon, ja tämä kaamos imee loputkin mehut ihmisestä. Työtehot ovat aika olemattomat, vaikka onneksi töissä ei mitään suurempia paineita tällä hetkellä ole. Pakkohan sitä tietysti on taas ruveta tehostumaan, kun deadlinet lähestyvät... Ulkoilu onneksi auttaa vähän.

Odottelua taas

Kp 24

Viikonloppu sujui rennoissa merkeissä mökkeillessä (pitkästä aikaa), ja se teki meille molemmille tosi hyvää. Tultiin siihen tulokseen, että se viimeviikkoinen jyystöspurtti ei ollut enää loppuvaiheessa kauhean hauskaa, kun kaikkien muiden stressaavien asioiden päälle oli vielä "pakko" harrastaa seksiä. Hauskinta "se" on silloin, kun sitä tekee siksi, että tekee kovasti mieli!

Ensi viikolla tiedetään sitten, että miten tässä kierrossa kävi. Itse asiassa kuukautisten pitäisi alkaa viikon päästä, jos kierto meinaa pysyä 31 päivän pituisena. Aika jännittävää, vaikka toisaalta sitä haluaa pitää jalat maassa. Toivoa ylle kuiteskin.

Jyystöt jyystetty

Kp 21

Nyt on sekstailtu niin paljon ja tiuhaan, että ei varmaan ikinä. Tästä luonnollisesti seuraa se huoli, että onkohan se simppojen laatu hedelmöityksen kannalta nyt niin hyvä, kuin jos oltais jyystetty vain joka toinen päivä. Yhteenvetona: Ikinä ei ole mikään huoleton fiilis, ei vaikka olis tehnyt mitä.

Nyt sitten piinaillaan ja odotellaan. Parin viikon sisällä tiedetään miten kävi.

Tule tule hyvä ovis...

Kp 17

Ovulaation pitäisi alkaa olla käsillä näinä päivinä. Vaikka olemmekin harrastaneet jyystöä lähes joka päivä, niin silti mietin, että riittääköhän tämä nyt mihinkään. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia mahdollisesta ovulaatiosta, ja muutenkin tuntuu, että kaikki lapsentekoon liittyvät jutut ovat kovin sattumanvaraisia ja hallitsemattomia.

Vähän alakuloiset fiilikset ovat muutenkin pinnassa. Olen viime aikoina tavannut muutamia raskaana olevia tuttuja, ja niiden ihmisten kanssa jutellessa mietin vain, että voi vitsit, olisinpa minäkin raskaana... Viime yönä näin unta, että minulla oli iso maha. Unessa pohdin sitä, että kuinka voisin teeskennellä juovani alkoholia, niin etteivät muut huomaisi että olen raskaana. Ihan kuin sitä ei siitä isosta mahasta olisi huomannut! No joo, tämäkin taas kertoo siitä, että ristiriitaisia ajatuksia on taas lapsijuttujen ympärillä pyörinyt viime päivinä. Lasta toivoessa huomaa, että ei pystykään hallitsemaan täysin kaikkea, ei voi määrätä aikataulua, ei saa taetta onnistumisesta, ei yhtikäs mitään. Odottaminen ja alistuminen saa olon tuntumaan niin pieneltä ja mitättömältä.

Hedelmiä

Kp 12

Hedelmällisimmät päivät alkavat olla kohta käsillä, ja tällä kertaa meillä onkin strategiana heilutella peittoa ahkerasti ensi viikon lopulle asti. Ou beibi... :) Katsotaan sitten mihin tämä johtaa. Olisihan se hienoa jos nyt tärppäisi, mutta sitähän ei vielä tiedä että miten tässä käy.

Viikon loppu

Kp 9

Käytiin miehen kanssa perjantaina kauppareissulla apteekissa katsomassa niitä ovistestejä. Vertailtuamme eri testien hintoja päätimme, että ei nyt kuitenkaan jakseta ruveta testailemaan ovulaatiota vielä. Ei olla sitä lasta niin väkisin vielä tekemässä, eli tulee jos on tullakseen. Ihan helpottavaa.

Kuluneella viikolla olimme myös tekemisissä useamman lapsiperheen kanssa, ja ne kohtaamiset herättivät kyllä erilaisia ja aika ristiriitaisiakin tuntemuksia. Lapsissa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta niistä vanhemmista kyllä löytyi jos minkälaista tallaajaa. Ihan mielenkiintoista huomata miten eri tavoin eri isät ja äidit määrittelevät itsensä. Mutta ehkä jatkan tästä aiheesta joskus myöhemmin. 

Ei mitään uutta

Kp 5

Telkkarista tulee "9 kuukautta" -elokuva. Pääosassa Hugh Grant, tuo limanuljaskoista niljakkain. On muuten niin kammottavan ällöttävä elokuva, ettei mitään rajaa. Amerikkalaista kliseistä perheonnea. Aika jännä, että ensin se nainen keksi että haluaa lapsen, ja sitten se jo tulikin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ("ehkäisyn varmuus on vain 97%"). 

Täällä ei tapahdu mitään kurjuutta kummempaa. Välillä tuntuu siltä, että elämä lipuu sormien läpi, kun vain odottaa jotain tapahtuvaksi. Tämä lapsihommelikin on yhtä odottamista jo ennen kuin on päästy edes siihen onnelliseen odotukseen. Ensin odotetaan ovulaatiota, ja sitten sitä, että pääsisi testaamaan. Ja sitten sama uudestaan. Pitäisi ehkä hankkia elämä, jotain muutakin kuin töistä, harrastuksista ja lapsijutusta stressaamista. Huoh.

Ovulaatiotestauksesta

Kp 4

Vuoto alkaa vähitellen loppua, eli kuukautisten kesto vaikuttaa olevan aika vakio, 4 vuorokautta. Vuotomäärät ovat runsaahkoja, mutta eipä tuo haittaa.

Eilen surffailin netissä, ja tein vähän ovulaatiotestien vertailua. Mietin jo sellaisten yksinkertaisten tikkujen tilaamista, mutta sitten tuoteselosteita lukiessani tajusin, että nehän on kaikki tehty Kiinassa. Päätin, että en halua tukea kiinalaista tuotantoa, joten rupesin etsimään onko mitään mikä olisi tehty muualla. Raskaustestejä on kai suomalaisiakin, mutta ovulaatiotesteistä en löytänyt kuin sen digitaalisen testin, joka on ilmeisesti valmistettu Englannissa. Tuota testipakettia on tarjolla aika monessa nettikaupassa, mutta taidan päästä helpoimmalla, kun marssin tuohon lähiapteekkiin ja käyn ostamassa sen sieltä. Saanpahan kanta-asiakaskorttiin leimat, vaikka se muutaman euron kalliimpaa olisikin.

Laskurin mukaan tässä kierrossa hedelmälliset päivät olisivat 25.-30.10. välillä, ja ovulaatio olisi n. 28.10.. Toivottavasti testauksesta olisi nyt apua ovulaation metsästyksessä.

Lucky Me

Kp 2

Virtaus jatkuu vuolaana, mutta onneksi pahempia kramppailuja ei ole tullut. Olen tehnyt vähän kuukautissuojavertailuja, ja onpa kiva käyttää taas tamponeja näin kierukan poiston jälkeen. Kierukan kanssa en halunnut käyttää niitä, kun siinä olisi ollut aina se riski, että tamponi tarttuu kierukan lankoihin. Toisaalta silloin kuukautiset olivat niin niukat, että useimmat päivät pärjäsi pikkuhousunsuojilla. Viime kuussa ostin tarjouksesta ylikansallisia merkkisiteitä, joiden jokainen yksittäispakattu side on pakattu eri tavoin kuvioituihin muoveihin. Eilen käytin paketista sellaisen siteen, jonka kääremuovissa luki "Lucky You". Se ei varsinaisesti tuntunut kauhean kivalta tässä tilanteessa, kun sitä nimenomaan toivoo, että menkkoja ei tulisi... Mutta ehkä sen voi ajatella niin, että olen onnekas, kun elimistö toimii normaalisti(?) ja kuukautiset tulevat ajallaan. Tai sitten trendisiteiden ostajien oletetaan vain ajattelevan, että on onnekasta jos ei tule vahingossa paksuksi. Who knows.

Alkoi jo

Kp 1

Tänään aamulla aukesivat hanat. Edellinen kierto oli siis 31 päivää, ja sitä edeltävä 32 päivää. Nyt sitten kramppailen täällä, ja yritän ottaa rennosti.

Ostin muuten torstaina töiden jälkeen apteekista raskausmonivitamiineja. Ehkäpä niitä syömällä tulee raskaaksi. :P Purkissa kuitenkin luki, että ne sopivat raskaana oleville, imettäville ja raskautta suunnitteleville. Annostus olisi 1-2 tablettia päivässä, mutta ajattelin yrittää muistaa ottaa 1 tabletin päivässä, turha sitä on tuplailla. Normaalin ruokavalionkin pitäisi sinällään riittää. 

Viime yönä näin paljon lapsiunia. Yhdessä unessa lasta odottava kaverini tuli kiusaamaan minua, että "minäpäs olenkin raskaana, ja sinä et". Vähän mälsä uni, vaikka nyt kun järjellä ajattelee, niin eihän sillä pitäisi olla mitään väliä mitä muut ihmiset tekevät. Kyse on kuitenkin vähän isommasta asiasta kuin kavereiden välisestä nokittelusta. Meilläkin on vielä 10 kierron verran aikaa odottaa tärppäystä ilman lisäapuja, eikä muutenkaan ole mitään kiirettä.

Alkais jo

Nyt en taas oikein ymmärrä, että mikä tämän homman nimi mahtaa olla. Eilen ei tullut mitään vuodoksi mainittavaa, ainoastaan tosi tosi tosi vähän sellaista vaaleanpunertavaa valkovuotoa. Tänään aamulla tsekkailin, että kehissä on vähän enemmän veristä valkovuotoa, mutta eivät ole hanat vielä tämän päivän aikana kunnolla auenneet. Toisaalta olo on koko ajan sellainen menkkamainen, ja krampit vaimeasti muistuttelevat itsestään. Jos kuukautiset ovat nyt tullakseen, niin alkaisivat nyt sitten tosissaan, niin päästäisiin uuden kierron alkuun. Eilistä en siis vielä laskenut Kp 1:ksi, enkä varmaan vielä tätäkään päivää. Ei ole kyllä kiva, jos tavaksi alkaa tulla tällainen useamman päivän laimea tiputtelu ennen oikeita kuukautisia. :P

Ja eilen tein raskaustestinkin, miinustahan sieltä heilahti. Että turha toivoa näistä mitään valekuukautisiakaan.

Tänään esittelin miehellekin ovulaatiotestauksen ihmeellisen maailman. Kerroin, että aion ruveta tikuttelemaan ovista, ja että pihtailua hedelmällisinä päivinä ei arvosteta. Se totesi, että pitää sitten vähän säästellä itseään optimaalisiin ajankohtiin. :) No ei vaineskaan, yritetään olla ottamatta suurempia paineita vielä tässä vaiheessa, kyseessä on kuitenkin vasta toinen oikea yrityskierto.

Huti

Vähän alakuloiset fiilikset on nyt päällä. Aamulla tuli hieman tuhruvuotoa, ja alaselän kramppailut tuntuvat koko ajan voimistuvan oikeiksi kuukautiskivuiksi. Ei näköjään tullut täysosumaa tällä lottokupongilla. :/

Päätin, että rupean kyllä testailemaan ovulaatiota uudessa kierrossa. Parin viikon päästä siis uutta yritystä kehiin. Sitä ennen pitäisi keksiä jotain muuta ajateltavaa.

Nyt syön lohdutukseksi suklaata, silläkin uhalla, että naamaan tulee lisää näppylöitä. Aivan sama, en välitä.

Mikään ei huvita

Kp 29

Tänään on ollut ns. hermot kireällä -päivä. Koko ajan jomottaa eri puolille alaselkää, eli on ihan sellainen olo, että menkat alkaa kohta. Muutenkin on työmotivaatio nollassa, kun ilma on noin aurinkoisen ihana ja minä vain möllötän sisällä. Kuten eräs tamperelainen suuri ajattelija sanoo, niin "mua ei huvita nyt yhtään mikään".

Miten voi odottaminen tuntua näin tympeältä? Kyse ei ole kuitenkaan kuin muutamasta päivästä, jolloin saa tietää miten kävi. Tavallaan tekisi hirveästi mieli alkaa jo testailla, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Eihän sellainenkaan olisi hauskaa, jos tulisikin joku haamuplussa, jonka jälkeen kuukautiset kuitenkin alkaisivat. Tai nyt jos tulisi negatiivinen, niin sitten sitä vasta vituttaisikin. Eli tässä vaiheessa voi vielä toivoa, kun mitään ei ole vielä tapahtunut. :P

Harhaisen arvuuttelua

Kp 28

Eilisen päivän jomotti melkein koko ajan vasemmalle alavatsaan, jonnekin munasarjan(?) tienoille. Valkovuotoa oli myös runsaasti. Tämä jomotus on vähän poikkeuksellista, sillä yleensä ennen kuukautisia tulee vain koko alaselässä tuntuvia kramppeja, ja nekin välittömästi ennen kuin menkat alkaa. Mietin jo, että jos mulla olisi umpisuoli tulehtunut, niin senhän pitäisi olla oikealla puolella. Viime yönä se pahin "munasarjajuilinta" oli kuitenkin mennyt jo pois. Mitähän tuollainen jomotus mahtoi tarkoittaa, vai tarkoittiko mitään? Tällä hetkellä alavatsalla tuntuu ehkä vähän aristusta, jomotusta on lievästi.

Sitä olen myös vähän miettinyt, että miksi naamassa ei näy enempää näppylöitä? Yleensä ennen kuukautisia iho huononee ja finnejä pukkaa, mutta nyt kasvot ovat ihan ihmisen näköiset, vaikka olen mättänyt mm. suklaata. Tämä olisi tietysti positiivinen muutos, jos mun kuukausittaiset hormoniheilahtelut olisivat vihdoinkin asettuneet murrosikämoodista aikuiselle tasolle.

Mitäs vielä? Ai niin, maha on ollut vähän herkkä (suolen toiminnan kannalta), mutta ei siitä sen enempää. Ja eilen illalla oli niin kylmä, että makasin sohvalla viltin alla lämmittävä kauratyyny kainalossa. Mutta tuollaista on kyllä tapahtunut ennenkin, talviaikaan iltaisin tulee tuollaisia horkkakohtauksia (mm. nenänpää ihan jäässä).

Nyt kun oikein miettimällä miettii, niin kyllähän nuo oireet sopisivat raskauteen, mutta yhtä paljon sopivat kyllä kuukautistenkin alkamiseen. Piinaavaa! Mies oli liikkis eilen illalla, kun se tuli rutistamaan minua, ja sanoi, että "kyllä mua vähän jännittää, että tärppääkö". Vastasin, että kyllä minuakin jännittää, mutta että kannattaa pitää jalat maassa, kun raskauden onnistumisprosentti terveelle naiselle ihanteellisissa olosuhteissa on vain jotain 20-25% per ovulaatio. Siihen mies vastasi, että "on se suurempi prosentti kuin lottoamisessa, ja kyllä silloinkin jännittää, jos on ostanut lottokupongin, vaikka todennäköisyys voittoon onkin häviävän pieni". Tottahan tuo on! Jännittää saa, mutta pitää olla realisti.

Ei oireita

Kp 27

Tässä pitäisi vielä viikko kärvistellä, jos ei menkat ala ennen sitä. Sunnuntaina viimeistään pitäisi alkaa, jos kierto olisi taas se 32 päivää. Yritän kovasti kuulostella kaikkia "oireita" raskaudesta, mutta ei taida niitä oikein olla. Ainoastaan alaselkään ja alavatsalle välillä vihlaisee, mutta hyvin miedosti (eilen ja tänään paikkana on ollut vasen puoli alavatsasta). Lauantaina illalla kuvittelin kahden minuutin ajan olevani raskaana, kun vasenta rintaa pisteli hyvin vähän, mutta ei tainnut se oikeasti olla mitään raskaudesta johtuvaa. Olen lukenut netin keskustelupalstoilta niitä arvuutteluketjuja, missä naiset kirjoittavat raskauden ensioireista listaa, ja sieltähän minäkin hullu olen yrittänyt oireita itselleni kalastella. Väsymys olisi tietty yksi oire, mutta taitaa se meikäläisellä johtua enempi lyhyistä yöunista ja liian vähästä ulkoilusta. 

Vaikka järki nyt sanookin, että todennäköisesti tästä kierrosta ei tärpännyt, niin silti tiedän olevani pettynyt sitten jos/kun kuukautiset alkaa. Mutta senpä näkee sitten viikon päästä miten käy.

Vauvauutisia, plop plop plop

On se vaan niin "jännää", että kun pääsee tähän tiettyyn ikään, niin kaveripiiristä alkaa pulpahdella vauvauutisia. Muistan olleeni vielä keväällä tosi järkyttynyt siitä, kun sain muutaman päivän sisällä tietää neljästä lasta odottavasta kaverista. Ja viimeksi viime viikolla tuli uusin tieto eräästä raskautuneesta kaveripariskunasta. Se uutinen ei varsinaisesti yllättänyt, mutta siitä tuli jotenkin sellainen olo, että mehän ollaan nyt ihan matkijoita kun ruvetaan omaa bebeä yrittämään muiden vanavedessä... Lapsijuttu ei olisi siis mitenkään originaali juttu meidän kaveripiireissä. Avauduin tästä miehelle, mutta onneksi hän toi järjen ääntä tähänkin asiaan. Eihän me tosiaan olla sitä lasta niille muille hankkimassa, ja toisekseen aivan samahan se on, mitä muut ajattelevat.

Yksi asia mitä vähän myös jännitän on se, mitä lapsettomat ja sinkkuna elevät läheiset kaverini sanoisivat vauvauutisista. Ajattelisivatko he, että olen ihan luopio kun nyt kuitenkin haluan lapsen/lapsia? Varmasti kaverit yllättyisivät asiasta, sillä en ole tosiaan tästä meidän yrityksestä puhunut edes lähipiirillemme. Ainoat, jotka tietävät tästä minun ja mieheni lisäksi ovat kierukan poistanut gynekologi ja tämän blogin lukijat. Ei tässä raskautumisyrityksessä mitään noloa varsinaisesti ole, mutta koska asia on niin uusi ja epävarma, niin turha sitä on lähteä kylille huutelemaan. Voihan olla, että meillä kestää tärppiin kauan, tai että ei onnistuta ollenkaan.

Lokakuu

Kp 22

Lokakuu ja syksyinen viima saapui. Ovulaatioaika on selvästi nyt ohi, kun naama alkaa rasvoittua, ja näppylän alkuja alkaa pilkistellä naamasta (yöh). Alaselkää ja -vatsaa jomottaa satunnaisesti, mutta ei mitenkään merkittävästi. 

Voi vitsit kun pitäisi nyt jaksaa odotella tietoa siitä, että miten kävi. Piinaavaa ja hermostuttavaa. Viikonloppuna on bileet tulossa, ja on vaikea suhtautua alkoholin juomiseen. Onko lasillinen viiniä ok? Vai pitäisikö olla kokonaan ilman? En kuitenkaan haluaisi herättää huomiota juomattomuudella, mutta selittelykin on ärsyttävää. Jotenkin tuntuu, että ei tästä nyt mitään lasta vielä tule, mutta sitten jos se olisikin tulollaan, niin sitten tulisi tosi huono omatunto lasin tai parin juomisesta. Plaah...

Odottelua

Kp 20

Viime viikko oli aikamoista haipakkaa. Suunnitelmat mistään seksin harrastamisesta eivät menneet yhtään niin kuin olin pienessä päässäni alunperin suunnitellut. Alkuviikosta ei ollutkaan iltaisin yhteistä aikaa, kun iltamenot venyivät pitkäksi, ja kotiin päästyä oli aina tosi väsynyt olo. Minua kuitenkin harmitti koko ajan se, että "nyt sitten missataan ovulaatio", kun loppuviikon reissaukset oli tiedossa.

Tilanne kärjistyi siihen, että keskiviikkoiltana olin väsynyt ja myrtsi miehelle ("kun sä aina tuut niin myöhään kotiin"), ja sen sijaan, että olisin kohdistanut energian hauskaan yhdessäoloon päätin pitää mykkäkoulua. Mies meni harmissaan nukkumaan, ja minäkin yritin nukkua, mutta mulla vaan pyöri päässä, että nyt tää tilaisuus on menetetty tästä kierrosta, ja se asia vaan suurentui ja suurentui pimeässä. Menin siinä sitten olohuoneen sohvallekin itkeskelemään yksinäni, ja mies tietysti huolestui, että mikä on, kun en suostunut puhumaankaan. Lopulta aamuyöllä, klo 02-03 aikaan menin takaisin sänkyyn, ja tilitin mieleltäni kaikki vaivanneet asiat. Oli oikeasti tosi hyvä puhua, kun sain kuulla, mitä mieltä mies on oikeasti näistä lapsiasioista. Olimme siis olleet molemmat samaa mieltä siitä, että lapsi saa tulla, mutta mies oli ajatellut, että jos on "tulee jos on tullakseen" -linjalla, niin ei siihen kuulu se, että minä sanon, että nyt pitää harrastaa seksiä kun on oletettavasti hedelmälliset päivät menossa. Siinä sitten puhuttiin, ja tuntui oikeasti hyvältä selvittää asiat, vaikka oltiin molemmat tosi väsyneitä. Ja ihaninta, mitä minulle on koskaan sanottu oli se, kun mies totesi, että hän haluaa ruveta tosissaan yrittämään nyt heti. Superromanttista.

Varaudumme nyt kuitenkin siihen, että tämä kierto ei ole niin todennäköinen onnistumiselle, sillä viikonloppuna yritykset jäi väliin. Toisaalta on hyvin vaikea sanoa mille päivälle se ovulaatio sitten osui, sillä eri nettisivujen laskurit antavat niin erilaisia arvioita, ja toisaalta kierron pituuskin voi vaihdella. Ei tässä muu auta, kuin toivoa parasta, mutta ajatellaan niin, että ensi kierrossa yritetään sitten uudestaan jos ei tärppää. Pitäisi vaan jaksaa malttaa odottaa sitä tietoa...

Ovulaatiota odotellessa

Kp 14

Jos tämä kierto on yhtään samanlainen kuin edellinen, niin ovulaation pitäisi alkaa olla nurkilla näinä päivinä. Ilmoitin miehelle, että peittoa on nyt heiluteltava ainakin tänään ja torstaina, jotta hedelmöittymismahdollisuudet tulisivat käytettyä hyväksi. Sille asia sopi.

Olen yrittänyt kuulostella mahdollisia merkkejä ovulaatiosta, mutta eipä mitään kovin huomattavaa ole ilmennyt. Liman koostumus on alkanut muuttua vetisemmäksi, mikä lupaa hyvää. 

Ahdistaa tämän päivän surulliset ampumisuutiset. Maailma on välillä aika perseestä. :(

Seksiä seksiä

Tänään on ollut vähän nuhainen olo, toivottavasti se kiertävä tappoflunssa ei iske. En tullut tänään pyörällä töihin, kun aamulla särki päätä, ja muutenkin laiskotti. Laiskotuksen huomaa myös työmotivaatiossa, enpä ole paljon saanut aikaiseksi netissä surffailun lisäksi... Plaah.
Karkkia olen syönyt joka päivä. Olen varmaan riippuvainen sokerista. Eihän tässä ole mitään järkeä, tulee vaan siitä niin kamalan huono omatunto. Olen niiiin huono ihminen. Must stop it now.

Olen miettinyt tuota hedelmöittymistsänssin maksimoimista, ja siihen oletettavasti liittyvää seksin harrastamista. En ole aikaisemmin ollut mitenkään superhalukas ihminen, ja meillä aloitteet on yleensä tehnyt mies. Yhtä lailla minäkin kuitenkin saan touhusta iloa ja nautintoa, mutta jotenkin seksi ei vaan ole niin pinnalla, johtuen väsymyksestä, mieltä stressaavista asioista tai siitä että tunnen itseni epäviehättäväksi. Henkinen kynnys on siis minulla suurempi. Mies on joskus sanonutkin, että hänestä tuntuisi mukavalta, jos minä tekisin useammin aloitteita. Olenkin yrittänyt tsempata tässä asiassa, ja viime aikoina peittoa onkin heiluteltu säännöllisemmin. Toivoisin kuitenkin, että mies ei nyt ajattele, että haluan harrastaa seksiä vain sen takia, että nyt väkisin väännetään sitä lasta. Koska se ei sinänsä pidä paikkaansa yhtään. Haluan harrastaa seksiä sen takia, että voin tehdä sitä nimenomaan miehen kanssa, ja jonkun lapsen ajatteleminen siinä tilanteessa olisi totaalinen turn-off. Tämä on vähän hassua, sillä eihän lapsia tule jos ei sekstaile, mutta eihän sitä voi sekstailla jos ajattelee vaan sitä siittämistä ja hedelmöittymistä, yyh. Työkseen tätä ei siis voi tehdä, ei edes lasta tehdäkseen.

Tosiyritystä kehiin

Kp 6

Kuukautiset kestivät tällä kertaa vain 4 vuorokautta, kuten myös kuukausi sitten. Vaikka vuoto onkin runsaampaa kuin hormonikierukan kanssa, niin vuoto näköjään kestää lyhyemmän aikaa (kierukan kanssa tiputtelua saattoi kestää viikonkin). Hyvä juttu! Buranaa jouduin kyllä syömään pari kertaa menkkakipuihin, mutta onneksi ei mitään ylipääsemätöntä kramppia tullut.

Nyt olen ihan innoissani aloittamassa jännäystä tässä kierrossa, tosin jalat täytyy pitää maassa. Huomasimme miehen kanssa, että oletettuna ovulaatioajankohtana olen minä ensin työmatkalla pari päivää, ja mies heti sen perään reissussa kolme päivää... Pitääkin vähän laskelmoida, ja yrittää maksimoida sekstailumäärät ennen noita matkapäiviä.

Voi vitsit, kun mun vauvakuume (karsea sana) nousee koko ajan. Uskonvahvistamiseksi olen ostanut jo greippimehua "limakalvoja varten", ja juon epäsäännöllisen säännöllisesti vitamiiniporeita. Kyllä se tästä joskus tulee, jos on tullakseen.

Kp1

Jesh, tänään alkoivat menkat, eli nyt on virallisesti ensimmäisen "oikean" yrityskierron eka päivä. Enpä ole ollut aikaisemmin näin iloinen kuukautisten alkamisesta, mutta nyt on taas mieli toiveikas! Jos edellisen kierron pituus lasketaan siitä kierukan poiston jälkeisestä vuodosta, tulisi pituudeksi 32 päivää. Ihan siedettävää, etenkin kun nyt hämärästi muistelen, että ennen muinoin kiertojeni pituus oli about tuon verran (=silloin ennen kuin aloin käyttää pillereitä).

Laskeskelin, että jos ovuloin viime kierrossa, niin sehän olisi tapahtunut kaksi viikkoa sitten, eli juuri silloin, kun niitä kirkkaita limoja riitti runsaasti. Ja sehän se oli nimenomaan  se viikko, jolloin emme täyttäneet miehen kanssa mitään aviollisia velvollisuuksia toisiamme kohtaan... Oh well. Sikäli olisi loistohomma, jos tuollainen limaneritys olisi aina merkkinä ovulaatiosta, niin minäkin osaisin tunnistaa oikean ajoituksen sellaisesta. 

Nyt on jotenkin kepeämpi olo, kun tietää, että pääsemme kunnolla yrittämään sitä lapsentekoa. Toivottavasti kierrot pysyisivät säännöllisinä, ja sisuskalut toimivina. Toivoa ylle!

Kuukausi takana

Tänään on tasan kuukausi siitä kun kävin gynekologilla poistattamassa kierukan. Ja silloin lääkäri lupasi, että hedelmällisyys palautuisi "ihan heti" entiselleen. Odotukseni olivat siis ehkä lievästi liian korkealla silloin, kun nyt tuntuu, että asiat eivät ole edistyneet yhtään. Sen oudon pikavuodon jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Seuraava toivon aiheeni on, että kuukautiset alkaisivat pian. 

Tiedän, että olen vain malttamaton pikku tyhmyri, kun haikailen asioiden nopeaa edistymistä (=pikaista raskautumista). Varmasti näin järjellä ajatellen elimistöni vaatii aikaa sopeutuakseen uusiin hormonitasoihin. Mutta silti, tuntuu kuin aikaa menisi kovasti hukkaan koko ajan. Tosin eipä asioita nopeuta sekään, että päivästä toiseen valittelen vaan. 

Pitää keksiä jotain kivaa ja energsoivaa tekemistä. Kenties voisin lähteä ulos retkeilemään!

Eltto veltto

Patti niskasta hävisi, oli varmaankin joku ärsyyntynyt rauhanen tai solmuke. Muuten olo on ollut tosi, tosi väsynyt. Naama on täynnä näppylöitä, ja muutenkin olen tosi plösö. Inhottavaa.

Kohta on kuukausi siitä, kun kierukka poistettiin. Vieläkään ei mitään merkkejä yhtään mistään. Enkä ole tod. raskaanakaan. 

Netissä surffaillessa ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Big Brother on taas alkanut. Päätin, että en edes alhaisimmassa velttoudessani rupea BB:tä katsomaan. Ja ei kyllä niiden "uutisten" perusteella todellakaan kiinnostakaan katsoa sitä. On sitä paitsi hyvä yrittää pitää edes jotain henkistä ryhtiä, edes tv:n katselussa jos ei muussa.

Aivoa juilii

Pari päivää on särkenyt päätä enemmän tai vähemmän. Eilen oli pakko ottaa burana, kun töissä jomotti ohimoita niin kovasti. Tuli tietysti vähän huono omatunto siitä ibuprofeenista, mutta tuntuu, että se on tehokkaampi juilimiseen kuin parasetamoli. Ja eipä yhden tabletin syöminen raskautumiseen vaikuttane. Eilen löysin myös niskastani, aivan kallon juuresta, peukalonpään kokoisen patin. Se oli vähän kipeä, ja veikkaan sen olevan suurentunut imusolmuke. Tänään se oli jo vähän pienentynyt, mutta kertoo siitä, että olen ehkä vähän flunssainen. Toisaalta niska saattaa olla muutenkin niin jumissa, että päänsärky voi johtua siitäkin.

Malttamaton ja aavistuksen turhautunut olen edelleen. Tapahtuisipa nyt edes jotain johonkin suuntaan, niin ei tarvitsisi elää tällaista ihmeellistä väliolotilaa. *huokaus*

Syksy tulee

On aika haikea fiilis, kun huomaa, että kyllä se kesä on nyt ohi. Illat ovat jo pimeitä, ja sää on niin kalsa, että hanskoja jo tarvitsisi pyöräillessä. Tämä kesä oli ihan kiva kesä, kun saatiin viettää yhteistä kesälomaa miehen kanssa Suomessa matkaillen. Toivottavasti ensi kesä olisi sitten ihan toisenlainen, niin että meillä olisi lapsi jo tulossa silloin! Sitä ennen pitäisi kestää pimeä syksy ja talvi, ja tietysti onnea pitäisi olla rutkasti mukana.

Alan inhottaa itseäni, enkä voi syyttää pelkästää hormoniturvotusta siitä. Sovitin eilen housuja, jotka kyllä menivät vielä jalkaan, mutta olivat todella pinkeän näköiset. Not nice. Nyt siis ihan aikuisten oikeasti vähennän suolan ja leivän yms. syöntiä, ja pidän karkista oikean tauon. Alkoholiakin on tällä viikolla tullut juotua yhteensä about 5 annosta (monena eri päivänä tosin), mikä on enemmän kuin pitkään aikaan. Ja ihan turhaahan tuo tissuttelu sinänsä on.

Kuukautisia ei näy, ei kuulu. Limaa on. Seksiä ei olla harrastettu viikkoon "kiireiden" takia, eli kivat siitäkin... No, eipä minun toiveeni tämän kierron suhteen ollutkaan oikeastaan kuin se, että systeemit suostuisivat heräilemään kierukan poiston jälkeen. Tätä normaalia toimintaa odotellaan vieläkin.

Läikähtelyä

Vieläkään ei ole hajuakaan siitä että missä vaiheessa "kiertoa" nyt mennään (jos tässä edes mitään kierretään). Muistiin kuitenkin merkittäköön ällöasiana, että limaa riittää, kirkasta ja paljon. Nyt en jaksa googlettaa mahdollisia syitä moiseen, spekuloin tätä joskus myöhemmin jos huvittaa.

Olen miettinyt, että liikunta voisi tuoda helpotusta tähän turvotukseen, nuutumiseen ja muutenkin. Huomasin, että en ole pahemmin saanut aikaiseksi käydä pidemmillä lenkeillä tai jumpassa, kun elokuun ajan on ollut tosi kiireistä töissä. Täytyy siis ottaa vähän iisimmin, niin ei sitten stressin varjolla tarvitse syödä karkkia eikä nysvätä sisällä. Toisekseen kai se hedelmöittyminenkin onnistuisi paremmin jos en olisi niin kireänä koko ajan.

Vähän aikaa sitten sain kicksit kun katselin miestäni istumassa keittiön pöydän ääressä.  Siinä se luki ihan rauhassa lehteä keskittyneen oloisena, enkä minäkään puhunut mitään, kunhan joutessani katselin vain. Yht'äkkiä tuli päähäni sellainen ajatus, että olisimme molemmat varmasti tosi iloisia jos saisimme lapsen. Ei siinä siis todellakaan mitään sen kummempaa ollut, mutta sellainen mukava fiilis vaan läikähteli. Siitä tuli minulle hyvä mieli.

Ja jee, blogiani on käyty kommentoimassa! Lohduttaa ajatus, että en ole ainoa joka on saanut kierukan poiston jälkeen näitä rasittavia oireita. Elän toivossa, että tämä tästä joskus vielä asettuisi normaaliksi.

Haisunäätä

Yksi lisäoire tähän uuteen murrosikääni on paha haju. Hiki ei ole haissut näin pahalle varmasti koskaan. Tai hikihän haisee mille se haisee, mutta tuntuu, että deodorantti pettää tosi helposti nykyään. Miksi??? Muutenkin tuntuu, että mä haisen pahalle. Kun kävelen bussipysäkiltä toimistolle, hikoilen jo sen verran, että työpöydän ääressä alan ällöttää itseäni. 

Laskeskelin, että jos se 8.8. alkanut vuoto olikin tämän kierron alku, niin ovulaatio olisi tapahtunut eilen. Ja eihän me olla pariin päivään mitään seksiä harrastettu, kun olen ollut vihainen miehelle (syyksi on käynyt ihan mikä vaan, vähän käy sääliksikin miesparka). Eli tässä on nyt sitten saatettu vitutuksen takia hukata tämä kierto, jos tämä nyt oikea kierto edes on ollut. Voihan räkäpaakku.

Murrosikä

Voi perseen suti tätä hormonien sekoilua. Tai jotainhan tämän täytyy olla, kun naama kukkii punaisia näppylöitä, ja maha on ihan turvonnut koko ajan (ei voi olla pelkästä karkinsyönnistä), mies ärsyttää, eli äyskin sille koko ajan ja saan kauheita pultteja, ja muutenkin inhoan itseäni ja vaan vituttaa koko ajan.

Vai olenko minä muka tällainen aidoimmillani, näin ilman hormonaalista ehkäisyä? Voi prkl jos mä olen oikeasti tällainen. Kolmekymppinen nainen on kuin murrosikäinen! Loppuis jo.

Valjuilua

Vieläkään ei kuulu eikä näy kuukautisia. Onkohan nyt niin, että koko kiertosysteemi meni ihan sekaisin siitä kierukan poistosta? Olisi ollut varmasti fiksumpaa odotella menkkoihin asti, ja vetäistä se pois niiden aikana, koska kuitenkin mulle tuli tuo tyhjennysvuoto. Yksi vaihtoehto tietty on se, että ne oli ne kuukautiset silloin heti kierukan poiston jälkeen, mutta oudolta se tuntuisi. Rytmi olisi tehnyt kunnon siirtymän!

Tässä ei auta nyt kuin odotella milloin menkat alkaa taas. Koska niiden ajankohtaa ei nyt tunneta, niin eipä tiedetä myöskään sitä milloin ovulaatiokaan kannattaisi odotella. Peittoa on heiluteltu joka toinen päivä, ihan varmuuden vuoksi. Yritetään siis nostaa suomalaisten valjuja seksitilastoja (tilastojen mukaan pariskunnat harrastaa seksiä 4-5 krt/kk). Tuntuu kyllä vähän valjulta, kun ei olla päästy tämän kiertosekoilun takia "oikeasti" vielä edes yrittämään sitä lapsentekoa. Oishan se kiva harrastelun jälkeen fiilistellä miehen kanssa sängyssä, että "Ajattele, jos siellä nyt sai joku alkunsa!". No, sokeritautihan tuollaisesta tietty vaan tulisi...

Lapsellista

Hih, nyt on aikuinen olo! Kävin ostamassa tänään apteekista elämäni ensimmäiset raskaustestit (2 kpl paketti). Vaikka yritin olla mahdollisimman cool apteekissa, niin silti vähän nolotti. Mutta tämä on niitä juttuja mitkä kasvattaa ihmisenä, noloudesta irtipääseminen on vaan hyväksi... Eniten pelkäsin sitä, että joku tuttu olisi tullut vastaan, mutta onneksi todennäköisyys siihen on näillä kulmilla pieni. Ja nyt on maailmassa taas yksi asia vähemmän mitä en olisi koskaan tehnyt!

Ostin raskaustestin sitä merkkiä, minkä mainoksia olen nähnyt eniten. Ja järkevänä tyttönä en kotiin tultuani malttanut olla hypistelemättä pakkausta. Avasin sen, luin ohjeet ja päätin, että koska paketissa on kaksi testiä, niin aivan hyvin voisin kokeilla sen toimintaa nyt... Paketissakin sanottiin, että voi testata ennen kuin kuukautiset alkavat (ja luullakseni ne alkavat toivottavasti ihan pian)! :D Tein testin, ja kahden minuutin kuluttua tikussa näkyi selkeä kontrolliviiva ja selkeääkin selkeämpi negatiivinen. No, tämä tempaus oli ehkä vähän lapsellista, mutta so not.

Katselin muuten ovulaatiotestien hintoja apteekissa, ja tsiisus miten kalliita ne olivat! Pitää miettiä niiden tilaamista nettikaupoista, jos halvemmalla saisi (ja samalla säästyisi apteekkinolostelultakin). Mutta jos se parin päivän välein sekstailu olisi riittävää, niin ehkä tässä kierrossa ei tarvitsisi vielä tikuilla testailla. 

On muuten se "karkkilakko" menny ihan ns. vituiks. Joka päivä on tullut syötyä jotain karkkia. Argh, pitää oikeasti ryhdistäytyä! Kompensoidakseni karkinsyöntä join äsken vitamiiniporetabletin... Oi jospa ne pian alkavat(?) kuukautiset lopettaisivat tämänkin makeanhimoon.

Maanantaita

Hitto soikoon, on kyllä ollut eilen ja tänään aika huono olo. Siis tosi väsynyt, päätä jomottaa ja koko ajan on vähän kuvottava olo. Jos en paremmin tietäisi, niin voisin luulla että olen raskaana. Mutta koska luulen tietäväni paremmin, niin veikkaan kuukautisten alkavan tänään tai huomenna. Äklöä jos normaalit menkat tuntuvat aina tältä. Olo tuntuu niin turvonneelta, ja näytänkin ihan vedellä täytetyltä ilmapallolta. Ihanaa. 

Jos uusi kierto ei parin päivän sisällä ala, niin menen kyllä ostamaan sen raskaustestin. :P 

En ole ikinä ostanut raskaustestiä enkä ovulaatiotestejä tms. apteekista. Aika myhää. Tuntuu samalta kuin ostaisi ensimmäistä kertaa siteitä tai kortsuja kaupasta. Pitää vain toivoa ettei ole tuttuja samaan aikaan liikkeellä...

Uutta odotellessa

Nyt jännittää milloin uusi kierto alkaa. Jos kiertoni pysyisi 27-28 päivän mittaisena (keskiarvo tältä vuodelta), niin silloin kp 1 pitäisi olla tänään tai huomenna. Mutta saapa nyt nähdä, vähän tuntuu siltä, että ei uusi vuoto ala näin pian edellisen loputtua. Tai jos alkaakin, niin eipä siellä ole paljon sisälmyksiä mistä vuotaa. Äh ja puh, toimikaa sisukset, toimikaa!

Surffailin eilen netissä muutamilla lapsiaiheisilla sivustoilla, missä annetaan vinkkejä raskaaksituloon. Muuten elämä on aika mallillaan, en polta ja alkoholiakin käytän harvoin, mutta painoa pitäisi saada vähän alaspäin. Kesän mässäilyt saa nyt loppua. Helppoa se ei ole, kun olen tällainen sokerihiiri, mutta voisihan sitä näin aikuisena ihmisenä ottaa vähän vastuuta itsestään. Etenkin kun nyt luulottelee, että pystyisi ottamaan vastuuta jostain toisesta ihmisestä! Karkkilakko on siis pientä siis siihen verratuna.

Väsymystä

Työt väsyttävät, eivätkä nämä syksyiset säätkään kovin piristä. Eipä tässä tämän kummempia tällä hetkellä, odottelen seuraavan kierron alkua. Mahtaakohan alkaa viikonloppuna? Toivottavasti tuo kierukan poisto ja välivuoto ei olisi vaikuttanut ainakaan hidastavasti.

Tietysti sitä seksiäkin pitäisi ehtiä/jaksaa harrastaa jotta ylipäätään mitään lasta saataisiin alulle. Ei vaan ole oikein tällä viikolla ollut mitenkään hot-fiiliksiä, kun työpäivät ovat olleet pitkiä. Illalla on sitäpaitsi helpompaa jäädä sohvan pohjalle surffailemaan netissä, kuin laittaa kuumotussessiot käyntiin klo 23:n tienoilla... No, jospa sitä nyt viikonloppuna piristyisi?

Normaalitila

Jiihaa, se ihmeellinen välivuoto loppui eilen! Se ei siis kestänyt kuin vähän vajaa 4 päivää. Samansuuntaisia aikoja googlettelin netistä muiltakin, joilta oli kierukka poistettu kierron keskivaiheilla. Nyt pitää pitää peukut pystyssä, ja toivoa, että kierto pysyisi normaalina, ja että kuun loppupuolella tulisi itse ovulaatio. Suuntaamme siis katseet sinne! Mietin jo apteekin mainoksia katsellessani, että pitäisikö pelata "varman päälle", ja ostaa ovulaatiotestejä, mutta olisikohan tuo nyt sitten liian laskelmoivaa... Kun kyseessä on seuraavaksi nyt tosiaan vasta ihkaensimmäinen yrityskierto.

Viime yönä näin unta, että olin raskaana ja menossa synnyttämään. Oli aika todentuntuinen uni, vaikka enhän tietty voi tietää miltä oikeasti tuntuu olla raskaana. Lapsen odottaminen tuntui tosi luonnolliselta, eikä se synnytyskään pelottanut unessa. Syntymään saakka ei tällä kertaa päästy, kun Hesarin kolahdus postiluukusta herätti. Olen oikeastaan aika iloinen, että olen nyt pari kertaa nähnyt näitä raskausunia, eikä asia ole vielä kertaakaan ahdistanut minua siinä unessa. Alitajuntani näköjään tsemppaa kovasti, ja tekee tiedostamatonta kypsytystyötä. Ja tämä on tietysti hyvä asia, koska näin valveilla ollessakaan ei oikeastaan mikään asia pelota enää niin paljon .

Parempi mieli

Vaikka tänään oli aika raskas päivä töissä, niin tänään on kuitenkin ollut mukavampi olo kuin viikonloppuna. Vuoto alkaa pikkuhiljaa vähentyä, ja fiilikset on iloisemmat. Eipä muuta. :)

Virta vie

Virtaus on voimissaan, eli vuotoa jatkuu vieläkin kunnolla. Saisi minun puolestani kohta vähentyä, sillä ensi viikon lopulla pitäisi kalenterin mukaan alkaa uusi kierto. Perskules, olisi muuten todella tylsää jos vuoto kestäisi viikkotolkulla. Noh, ei auta kuin katsoa tilannetta päivä kerrallaan.

Nyt kun olen tässä sisäisessä kasvussani päässyt etenemään sille asteelle, että oikeasti jo alan toivoa että saisimme lapsen pian, niin noita raskaana olevia ja pienten lasten vanhempia alkaa näkyä katukuvassa ihan järjettömiä määriä! Vaikka se miten kliseeltä vaikuttaakin, niin eipä noita pystymahoja ole ennen niin tullut noteerattua. Nyt sitä ajattelee sellaisen nähdessään, että voi vitsit mikä säkä tuollakin on käynyt, kun on onnistunut tulemaan raskaaksi. Tai pikkulapsia nähdessäni mietin, miten monta kehitysvaihetta on kliksahtanut kohdilleen, että tuloksena on pieni, elävä ihminen. Ja tilastoja tarkastellessa huomaa, miten "epätodennäköistä" on, että yksi tietty siittiö kohtaa munasolun juuri oikeaan aikaan, ja siitä eteenpäin kaikki sujuu hyvin. Ja siis vaikka maailma on ihmisiä pullollaan, niin mitkä tsänssit on, että meillä kahdella lisääntyminen onnistuu? Toivottavasti hyvät tsänssit kohtalaisessa ajassa. Sitä ei vaan malttaisi millään odottaa, jokojokojokoeikövielämilloinollaanperillä... Äh.

Lauantai

Nyt ovat sitten padot avautuneet, ja vuoto jatkuu kunnolla. Toivottavasti tämä olisi vain sellaista nopeasti ohimenevää hormonien lopetuksesta aiheutuvaa tyhjennystä. Ärsyttävää, kun se gyne ei voinut sanoa asiasta mitään, vaikka kysyinkin jälkivuodoista... Onneksi olo ei ole enää niin kivulias. Tänään on nukuttu kunnon päiväunet, ulkoiltu ja käyty kaupassa. Aurinko paistoi iltalenkin aikana, ja tuli mukava lauantaifiilis. Vaikka koulut alkavatkin ensi viikolla, niin onhan sitä kesää vielä ainakin kalenterin mukaan jäljellä!

Olen yrittänyt nyt juoda joka päivä yhden poretabletillisen vitamiineja (lähinnä b-ryhmä ja foolihappo). En sitten tiedä pitäisikö muita vitamiineja ruveta nappailemaan. Greippimehu (uskomushoitona) voisi olla kanssa hyvää sitten kunhan tämä vuoto loppuu. Ibuprofeenin käyttökipulääkkeenä pitäisi myös lopettaa. Enpä muuten jaksa tässä vaiheessa syömisistä stressailla. Kunhan systeemit tästä ensi tasoittuisivat.

Plaah

Voi räkä, perjantaina (olympialaisten avajaispäivänä 080808) illemmalla alkoi sitten sisälmykset vuotaa ulos. Gyne kyllä sanoi, ettei mitään jälkivuotoja pitäisi tulla, mutta mitäs tämä sitten on? Toivottavasti ei ole mitään vakavampaa häikkää kyseessä. Kivut on menkkamaiset, ja vuoto on punaista. Toivottavasti ei ihan mikään niagara rupea vuotamaan, kierukan kanssa kun kuukautiset olivat mukavan niukat vaikkakin säännölliset. Nyt ei sitten auta muu kuin katsoa mitä tapahtuu. En taida ihan heti viitsiä lähteä googlaamaan mitä muille on tapahtunut kierukan poiston jälkeen, siitä tulisi vaan suotta vainoharhainen fiilis. Ehkä mulla tuo limakalvo nyt vaan lähtee pois kun siinä ultrassakin näkyi se kierukan "jälki", ja katsotaan sitten mitä munasarjat siihen sanoo. Toivottavasti tässä hässäköinnissä ei kestäisi kauan, vaan pääsisimme oikeasti yrittämään sitä lapsentekoa pian, grrr...

Kierukka pois

Ha haa,

asiat sujuivatkin sitten joutuisasti kun rupesin soittelemaan. Soitin muutamille lääkäriasemille, ja kyselin hieman gynekologikäynnin hintoja. Parissa paikassa ajanvarauksessa sanottiin, että kierukan poisto pitää tehdä kierron alkupäivinä (aivan kuten sen asetuskin, koska kohdunsuu on silloin enemmän auki). Kierron alkua olisi pitänyt odotella ainkakin pari viikkoa. Muutamassa paikassa kuitenkin sanottiin, että ei sillä poiston ajankohdalla ole väliä. Teinkin ajanvarauksen eilen iltapäivällä, ja sain poistoajan tälle päivälle! Tuntia ennen lääkäriaikaa otin 600 mg tulehduskipulääkettä, ja toivoin, että poisto ei tuntuisi pahalta. Gyne ensin kyseli, että milläs asialla sitä ollaan, ja sanoin, että tarttis saada kierukka pois. Kysyi, että onko raskaustoiveita. Vähän hassulta tuntui myöntää, että joo, sehän se taitaa olla syynä poistoon. En tällä hetkellä missään nimessä uskaltaisi kenellekään muulle puhua lapsisuunitelmista! Uuh, tuntuisi jotenkin myhältä... Kun itsekin on vähän pöllämystynyt vielä kaikesta. 

Itse gynekologin operointi meni sujuvasti. Ensin otettiin papa-koe, ja en oikeastaan ehtinyt tajutakaan, kun näytteet oli jo otettu (lääkäri soittaa 2 viikon sisällä jos näytteissä on jotain outoa, ja jos mitään ei kuulu on kaikki ok). Vähän tuntui näytteenotto ikävältä, mutta ei se sattunut. Sitten olikin vuorossa kierukan poisto. Lääkäri varoitti ensin, että "nyt tämä lähtee", ja heti sen jälkeen tunsinkin muljahduksen ja ikävähkön vihlaisun. Sekunnin tai pari se kesti, ei onneksi enempää. Olin todella helpottunut kun poisto oli ohi. Lääkäri myös ultrasi tarkistaakseen, että sisus on kunnossa, ja näytti minullekin kuvaa kohdun limakalvosta ja kierukan entisen paikan kohdussa. Munasarjat ja -rakkulat näyttivät normaaleilta. Rinnatkin tutkittiin, kaikki ok.

Hedelmällisyyden pitäisi palata pian entiselleen. Nyt sitten jännittää milloin tässä uskaltaa aloittaa yrittämisen (siis henkisesti). Uusi asia, tuntuu oudolta!

Laskentaa

Ollaan miehen kanssa mietitty, että jos sen lapsen nyt saisi säkällä alulle syksyllä, niin ensi kesänä meillä voisi olla jo oma rääpelö. Laskettuaikalaskuri on kätevä, kun voi sen kanssa leikitellä päivämäärillä jolloin haluaisi lapsen syntyvän, heh. Mutta tosiaan, helppohan se on nyt vielä yksioikoisesti katsoa kalenterista milloin lapsi voisi tulla, kun ei ole mitään kokemusta siitä, onko meidän ylipäätään mahdollista tulla raskaiksi näillä vehkeillä.

Yksi "pikku juttu" joka vielä haittaa lapsen hankkimista on minun hormonikierukkani. Jos nyt päätämme ruveta yrittämään lisääntymistä, niin oletettavasti kierukka olisi poistettava jossain (mistäpä kiva gynekologi?). Ja jännittää hieman sekin, että a) koskeeko poisto yhtä paljon kuin kierukan laitto, b) tuleeko minkälaisia jälkivuotoja operaatiosta ja c) milloin omat hormonini löytävät luonnollisen kiertonsa? Lapsi alkaakin näin mietittynä tuntua taas aika kaukaiselta ajatukselta, paljon odottelua vielä edessä...

Pitkästä aikaa

Yli 4 kuukautta on kulunut edellisestä kirjoituksesta. Lapsiasia ei ole ollut niin pinnalla, vaikka asioiden pohtimista on koko ajan jatkettu. Kesän myötä mietteet lapsen hankkimisesta ovat kuitenkin uudestaan heränneet, eikä asia aiheuta enää niin suurta epävarmuutta tai ahdistusta kuin ennen. Hyvä näin!

Aloitus

Tästä aloitan blogin pitämisen. Ehkä näin anonyyminä on helpompi jäsennellä ajatuksia.

Mielessä on jo jonkin aikaa pyörinyt kysymys siitä mitä tehdä elämässä seuraavaksi. Olemme mieheni kanssa olleet naimisissa parisen vuotta. Työtilanteemme on kohtalainen. Laskeskelin, että hyvä aika perheenlisäykselle olisi joko nyt, tai sitten n. 3-4 vuoden päästä. Tämä kaikki johtuu ihan työkuvioista, joihin valitettavasti en voi hyvin vaikuttaa.

Tuo lapsiasia pyörii mielessäni aika usein. Varsinaista vauvakuumetta minulla ei ole ollut, mutta taustalla meillä molemmilla on miehen kanssa ollut ajatus perheen perustamisesta - sitten jossain vaiheessa. Mutta mikä sitten voisi olla tuo "oikea aika"? Minä en tästä enää nuorru, korkeintaan munasolut hiljalleen kovettuvat umpeen... (Katsottiin kerran kaverin kanssa jotain kökköä lisääntymisdokumenttia, missä kertojan rauhallinen ääni ilmoitti naisen hedelmällisyyden heikentyvän ja munasolujen alkavan muodostaa kovaa kuorta n. 27-vuotiaana, argh argh. Tieteellistä perustelua tälle en enää muista, mutta tuo ei yhtään rauhoittanut omaa epävarmaa oloa.) Jos nyt ohitamme tämän tilaisuuden yrittää hankkia lasta, niin tuleeko tästä mitään myöhemminkään?