Tiedän, että olen vain malttamaton pikku tyhmyri, kun haikailen asioiden nopeaa edistymistä (=pikaista raskautumista). Varmasti näin järjellä ajatellen elimistöni vaatii aikaa sopeutuakseen uusiin hormonitasoihin. Mutta silti, tuntuu kuin aikaa menisi kovasti hukkaan koko ajan. Tosin eipä asioita nopeuta sekään, että päivästä toiseen valittelen vaan.
Pitää keksiä jotain kivaa ja energsoivaa tekemistä. Kenties voisin lähteä ulos retkeilemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti