Vesisänky

Olo on kuin vesisängyllä. Turvotusta ja painoa oli tullut taas lisää, kun tänään kävin neuvolassa. Verenpaineet edelleen jonkin verran koholla (pissa puhdas), joten sain lähetteen äitiyspoliklinikalle (aika torstaina).

Säikähdin myös vähän, kun sydänääniä kuunnellessa sikiön sydän löi aluksi 190 kertaa minuutissa. Terveydenhoitaja totesi, että "jahas, ei taida pikkuinen tykätä selällään olemisesta", ja käski minut kyljelleen. Siitä se syke sitten aika nopeasti laski 150 tasolle. Eli maha ja koko kroppa painaa nyt niin paljon, että selällään ollessa verenkierto häiriintyy. Tästä eteenpäin pitää loikoilla vain kyljellään. Sf-mittakin oli taas noussut, kun turvotus vaikuttaa kuulemma lapsivedenkin määrään.

Vähän kurja fiilis siis, kun on tällaista kremppaa. Toivon vain, ettei pikkutyyppi kovasti kärsisi tästä.

Hellettä

Lämmintä on piisannut, ja helle on tuonut mukanaan "ihanan" turvotuksen. Jo parin viikon ajan alapaineet ovat olleet hienoisessa nousussa, ja perjantaina neuvolassa oli painoa tullut rutkasti lisää edelliseen mittaukseen verrattuna. Viddu. Onneksi pissa on ollut puhdasta, eikä päänsärkyä tms. ole ilmennyt so far. Ohjeeksi sain mittailla edelleen säännöllisesti verenpainetta, ja sain kotiin niitä tikkuja, millä tsekataan proteiineja. Seuraava neuvola on tiistaina, ja jos silloin on verenpaineet kovasti nousseet niin sitten pitää käydä äitipolilla. Mutta kuten sanottu, toistaiseksi kaikki on vielä ollut ok.

Mökkireissua saaristoon ei terveydenhoitaja kuitenkaan suositellut, vaan käski levätä kotona. Olenkin nyt viikonloppuna nauttinut rauhakseltaan kesästä kotona kunnon päiväunien kanssa. Jos olen halunnut hemmotella itseäni, olen mennyt läheisen marketin kylmähuoneeseen viilentämään tätä kuumottavaa kroppaa. Paljon olen juonut, ja paljon vessassa käynyt sitä mukaa...

Vähän oli perjantaina pettynyt olo, että tällaista hissutteluako tämä nyt sitten on vielä pahimmillaan reilun kuukauden synnytykseen asti. Sitten se pettymys meni ohi, kun huomasi, ettei tämä rauhallisesti ottaminen niin pahalta tunnu. Olen onneksi kuitenkin niin toimintakykyinen, että kävelylenkkejä voin ja jaksan tehdä. Ja jos jaksotan kaikki tulemiset ja menemiset oikein, niin lepäämisellekin jää aikaa.

Edelleen tuleva synnytys ja elämä sen jälkeen jännittää vähän. Tai ei sitä oikeastaan tajua vielä että mitä meille on oikein tapahtumassa. Elämä muuttuu, mutta minkälaiseksi? Toisaalta ei malta odottaa, että pääsee näkemään minkälainen pikku mäyrä meille on tulossa. Varmaan joku tosi ihana, ja reippaalta se kaiken möyrimisen perusteella ainakin tuntuu!

Vielä kuukausi

Tänään on jäljellä tasan kuukausi laskettuun aikaan. Vähiin se käy ennen kuin loppuu...

Askartelin meille hoitoalustan, kun emme miehen kanssa löytäneet mieleistä kuosia kaupoista. Hoitoalustasta tuli hieno vaikka itse sanonkin, täytteenä on ylijäämävaahtomuovia, ja päällisenä kivannäköistä vahakangasta. Alusta mahtuu pesukoneemme päälle, ja sitä voi käyttää muissakin paikoissa.

Kävimme myös tutustumassa sairaalamme synnyttäneiden osastolle. Oli ihan mielenkiintoista nähdä paikkoja, ja kuulla lapsivuodeajasta vähän tarkemmin. Ensi viikolla on sitten vuorossa tutustuminen synnytysosastolle. Jännää!

Neuvola + lääkäri

Tänään aamulla oli viimeinen neuvolalääkärin tarkastus. Pikkutyypillä vaikutti kaikki olevan ok, ja kovalla ronkkimisella lääkäri arveli, että pää alaspäin siellä keikutaan. Toivon että näin tosiaan on, ei huvittaisi kesken synnytyksen huomata, että perätilassa ollaan... Kohdunkaula oli pari senttiä pitkä, ja kiinteä.

Verenpaineeni on ollut lievästi noususuhdanteinen kotimittauksissa tällä viikolla, mutta arvot ovat olleet vielä sallituissa rajoissa. Käskivät kuitenkin mittailla joka päivä verenpainetta kotona, ja jos alapaine nousee liikaa, niin sitten vaan soitto neuvolaan/suoraan äitipolille tarkastusta varten. Asiaa jäätiin seuraamaan, koska turvotusta ei ollut kovinkaan paljon, eikä pissassa ollut valkuaista.

Pitänee siis ottaa iisisti, ja yrittää olla stressaamatta verenpaineista tai muista jutuista (helpommin sanottu kuin tehty). Kotihommia pitäisi tehdä paljon, vaatekaapit saimme onneksi jo järkättyä niin, että vauvan tavaroille löytyi tilaa. Eilen pesinkin ensimmäisen koneellisen valkoista vauvanvaatepyykkiä. Ihmeteltiin miehen kanssa että miten kukaan voi olla niin pieni, että mahtuu niihin vaatteisiin!?! Tänään pitäisi sitten silittää ne pestyt vaatteet ja harsot, ja laittaa kaappiin säilöön. Ostin ihastuksissani muutamia kuvioituja harsoja, koska a) ne oli niin söpöjä, ja b) kuvioinnilla erotetaan ykköskategorian harsot tavallisista (=saa pyyhkiä vain pukluja naamasta, ei siis mitään pissiharsoja).

Jotenkin tuntuu vielä epätodelliselta olla "lomalla". Vaikka työjutut eivät enää niin pyöri mielessä, on rentoutuminen jotenkin vaikeaa, kun tuntuu että on miljoona asiaa vielä hoidettavana ennen synnytystä. Toisaalta, eipä sitä oikein voi valmistautua siihen mitä on tulossa, kun ei pysty käsittämään että mitä se on sitten kun vauva meille tulee asumaan. Synnytys mietityttää ja jännittää, mutta eipä sillekään mitään voi, pakkohan tämän tyypin on jotenkin tulla ulos... Vielä toistaiseksi pikku potkuli tosin yrittää tulla navan kautta ulos, ainakin sen verran napakasti siellä taas heilutaan.