Kuulumisia

Eilen kävin yksityisellä gynekologilla kontrollikäynnillä. Kohdunkaulan tilanne näytti ihan hyvältä, pituutta oli 4,2 cm. Kohdunsuu oli tiiviisti kiinni, eikä se auennut ponnistaessakaan. Tarvetta lisäkontrolleille ei nyt ole, mutta jos tulee kivuliaita supistuksia niin sitten heti yhteyttä sairaalaan. Normaalielämää saa elää, tietysti pahimmat hyppelyt ja nostelut pitää jättää pois. Gyne sanoi, että se viimeksi havaittu kaulan suppilomaisuus on saattanut johtua siitä, että kohdun alaosa on ollut niillä raskausviikoilla vielä "kehittymätön", eli se vasta näinä aikoina rupeaa laajenemaan kun sikiö alkaa kasvaa.

Lääkäri ultrasi pikkuista, ja sen mitat vastasivat jälleen viikkoja. Painoarvio oli 562 g. Pikku muljahtelija ei oikein malttanut pysyä paikoillaan mittausta varten, ja liikkeistä tulikin ++. Pää alaspäin se siellä köllitteli. Istukasta lääkäri totesi, että se on siisti, takana, ja tarpeeksi ylhäällä, eli ei pitäisi olla synnytyksessä esteenä. Lääkäri vielä mittasi verenpaineeni, ja totesi, että koska mulla on tätä jännitysverenpainetta, niin sitä kotimittailua pitää tosiaan jatkaa, ja jos kotona alkaa arvot nousta normaalista, niin sitten heti yhteys taas sairaalaan. Oli mukavaa, kun oikea äitipolin lääkäri tutki kunnolla. Asiat on siis toistaiseksi ihan hyvin.

Tänään aamulla olin sokerirasituksessa, ja se oli kyllä tosi tuskallista. Näytteenotto ei tosin koskenut kovasti, kun pistäjä osasi asiansa. Se glukoosilitku on vain niin oksettavan makuista... :P Menin kokeen loputtua syömään lounasta (olin siihen mennessä ollut siis syömättä 15 tuntia), ja juuri ennen kuin sain ruokaa napaani, niin minulle tuli ihmeellinen kylmä hiki -kohtaus päälle. Olin ihan otsa ja paita märkänä, vaikka istuin vain paikallani, ja olo oli sellainen, että jos en kohta saa ruokaa niin pyörryn tähän paikkaan. Onneksi syöminen helpotti oloa, ja kun verensokeritaso normalisoitui, niin iho kuivui ja tuli kylmä kun kaikki veri kiersikin mahassa ruokaa sulattamassa. Aikamoista ihmiskidutusta siis tuollainen rasitustesti. Toivotaan, että sokeriarvot olisivat kunnossa (tulokset kuulen ensi viikon neuvolakäynnillä).

Kevättä rinnassa

Tänään alkoi sitten 24. raskausviikko, ja päiviä laskettuun aikaan on jäljellä alle 120. Viikko kerrallaan eteenpäin siis!

Viime aikoina on väsyttänyt aika lailla, joten olen yrittänyt nukkua riittävästi. Uimassa kävin taas toistamiseen, ja kävelymatkojen määrää yritän maksimoida. Ja mikäs sitä on lenkkeillessä kun ilmat alkavat olla keväisen aurinkoisia ja lämpimiä (plussan puolella siis).

Neuvolasta tuli postissa raskaustodistus Kelaa varten, sekä perhevalmennuksen aikataulu. Nyt keväällä on luvassa viisi käyntiä meille heinä-elokuussa synnyttäville. Seuraava neuvolalääkärikäynti muutettiin tavalliseksi terkkarin vastaanotoksi, kun olen ensi viikolla menossa gynelle kontrolliin. Turha on sörkkiä paikkoja moneen otteeseen, kun gynekologilla on kuitenkin tarkemmat laitteet tutkimiseen.

Rakkula

Plaah, tänään ylähuuleen iski taas herpes-rakkula. Kävin heti apteekista ostamassa lisää niitä rakkulalaastareita, toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi niiden avulla. On se vaan "jännä", miten tämä on jo toinen kerta parin kuukauden sisällä kun herpes tulee huuleen raskauden aikana, kun sitä ennen edellinen kerta oli vuosia sitten. Vastustuskyky lienee huonompi, ja stressiherkkyys suurempi.

Huomenna on tasan 4 kuukautta laskettuun aikaan, jee.

22 raskausviikkoa täynnä

Tänään tuli täyteen 22 raskausviikkoa. Eräänlainen merkkipaalu sekin ("synnytys on kyseessä silloin kun lapsi syntyy vähintään 22 raskausviikkoa kestäneen raskauden jälkeen"). Toivottavasti pikkuinen ei kuitenkaan halua syntyä vielä neljään kuukauteen.

Uiminen, tai oikeastaan rauhallinen vesijuoksu, on tuntunut hyvältä, joten ajattelin ruveta käymään uimahallilla säännöllisesti (vaikka ajatus jalkasienestä yms. hygieniajutuista lievästi ällöttääkin). Pitkiä kävelylenkkejä pitää harrastaa myös useammin, kun kerran voin käppäillä.

Tänään tajusin, että nythän on jo maaliskuun puoliväli. Kevät! Auringonpaisteessa kävellessä tuli mukavan kepeä olo, ehkä se kesäkin sieltä joskus vielä tulee.

Rakenneultra

Rakenneultrakäynti sairaalalla sujui tänään oikein hyvin. Pikkuisen rakenteet olivat kunnossa, ja mitat vastasivat viikkoja. Siellä se tyyppi kääntyili ja potkiskeli, pää alaspäin noissa kuvissa kelluskeli (selkä oli vasten minun napaani). Istukka löytyi kohdun takaseinältä. Kuvia saatiin taas mukaan, niissä näkyy hauskasti mm. yksityiskohtia jalasta ja selkärankaa.

Tänään on jäljellä enää 130 päivää laskettuun aikaan. Otan nyt rauhallisesti siihen seuraavaan lääkärikontrolliin saakka, eli ei juoksuaskeleita tai nostelua. Mieliala on siis taas vähän parempi, ja eihän se stressaaminen tähän mitään auttaisikaan. Hyvä että kuitenkin saan muuten elää normaalisti, käydä töissä ja harrastuksissa, toivottavasti näin vastaisuudessakin.

Ahdistusta

Kävin tänään yksityisellä gynekologilla. Minulla on ollut fiiliksiä kohdunkaulan alueen pehmenemisestä, joten halusin saada asian tutkittua. Ja hyvä että menin lääkärille, sillä kohdunkaula oli lyhentynyt sentin käsin tutkittaessa (se oli nyt 2 cm, kun kuukausi sitten se oli 3 cm). Ultralla sisäistä kohdunkaulaa oli vielä yli 4 cm jäljellä. Kohdunkaula oli kuulemma suppilomainen, eli sikiö on painanut sitä alaspäin. Tuli ehdoton kielto tehdä mitään hyppimistä, eli aerobic-tunnit loppuivat tähän, samoin juokseminen. Rauhallisesti saa kävellä ja uida. Jos tulee supistuksia tai painon tunnetta, täytyy mennä heti lääkäriin, muutoin kontrolliaika on 3 viikon päästä.

Olin lievästi sanottuna järkyttynyt muutoksista, sillä nyt tuntuu että laskettu aika on äärettömän kaukana. Sikiö on vielä niin pieni (20+5 viikkoa), että se ei selviäisi jos joutuisi tulemaan ulos. Vaikka mitään kriittistä ei nyt olekaan tapahtunut, niin jo ajatus siitä, että meidän pikkuiselle kävisi jotain minun paskan elimistöni takia tuo hyvin surullisen fiiliksen. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että paikat pysyvät kiinni, ja pikkuinen saisi kehittyä täysiaikaiseksi. Pahinta on, että mitään en voi tälle asialle tehdä, voin vain maata ja ajatella...

Vielä eilen oli niin onnellinen olo raskaudesta, mies nimittäin tunsi ensimmäisen kerran möykkysen liikkeet kädellään. Ja tänään olotila on äärimmäisen stressaantunut ja ahdistunut, kun ei voi tietää mitä pienelle tapahtuu. *huokaus*