Vauvaelämää

Olen monesti pohtinut mitä tänne blogiin voisin kirjoittaa. Juttua riittäisi paljonkin, mutta aika ei useinkaan ole kirjoittamiseen sopiva. Mietin myös kirjoittamisen lopettamista, mutta katsotaan nyt. Muiden blogien lukeminen on kyllä tärkeäksi muodostunut rutiini, josta en suostu luopumaan.

Vauvaelämä on asettunut uomiinsa, enää ei äitiäkään itketä niin paljon kuin alussa, onneksi... Poika on tosiaankin ihana söpöliini, joka kasvaa hurjaa vauhtia (imetys siis onnistuu hyvin toistaiseksi). Yöllä heräillään syömään 2-3 kertaa, eli ihan hyvistä unenpätkistä minäkin saan nauttia. Muuten olo tuntuu välillä aika zombilta, etenkin jos jumittaa neljän seinän sisällä ilman ihmiskontakteja liian kauan. Ulkoilu auttaa asiaan, ja minäkin olen vähitellen rohkaistunut lähtemään lapsen kanssa ihmisten ilmoille. Suoritin kerran jopa julki-imetyksen Stockan kahvilassa, kun lapsi huusi kiljuen nälkäänsä. Yritin tietysti olla mahdollisimman diskreetti, ja tuon reissun jälkeen itsevarmuus kohosi kyllä kohisten. Kyllä minäkin pärjään!

Poika

Äiti on ollut niin sekaisin ja väsynyt, että ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa blogiin mitään... Meille kuitenkin kuuluu olosuhteisiin nähden ihan hyvää, terve poikavauva syntyi vajaat pari viikkoa sitten (rv 42+1). Poika on iso jäpikkä, ja superihana.

Synnytys oli vaikea, ja kestää varmasti aikansa ennen kuin siitä yli pääsen. Toistaiseksi on parempi olla ajattelematta sitä, muuten rupeaa vain turhaan itkettämään. Käynnistelystä päädyttiin siis lopulta sektioon, josta olen itse vähitellen toipumassa.

Miksi kukaan ei varoittanut, että henkisesti vauvan tulo voi olla näin mullistavaa?!? Maidonnousu aiheutti aika mojovan baby bluesin, ja joka päivä löytyi useampi asia, mitkä itkettivät. Ah, niin ahdistavaa, etenkin kun on fyysisestikin hyvin väsynyt. Eilinen oli hyvä päivä, en itkenyt kertaakaan! Ehkä tämä tästä vielä joskus tasoittuu. Maailma tuntuu olevan vain niin pelottava paikka pienelle vauvalle kaikkine influenssineen yms., että äidin pää melkein räjähtää kun moisia miettii.

Maitoa on tullut ihan hyvin, ja poika oli miltei saavuttanut syntymäpainonsa kun sairaalasta lähdettiin (siellä tosin annettiin vähän lisämaitoa ensimmäisinä päivinä kun nälkä oli niin kova). Ensimmäisessä neuvolassa painoa oli tullut jo parisataa grammaa lisää. Napatynkäkin irtosi viikon ikäisenä. Seuraava neuvola onkin sitten jo ensi maanantaina.

Opettelua ja totuttelua tämä elämä siis nyt on, ja hyvin erilaista kuin ennen. Päivä kerrallaan mennään, eipä tätä muuten kai jaksaisikaan.

Hyvää kannattaa odottaa...

...ainakin toivon niin, sillä kotonahan sitä edelleenkin ollaan ja odotellaan. Tämänaamuinen yliaikaiskontrolli (rv 41+5) ei tuonut mitään uutta tähän tilanteeseen. Sikiöllä edelleen kaikki ok, ja lauantaina on vuorossa seuraava kontrolli. Jos tämä pikku jääräpää ei halua itsestään tulla ulos, niin maanantaina kuulemma viimeistään käynnistellaan (onneksi!).

Oma olotila alkaa olla aika väsynyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eilen tuli muutamia tuntemuksia mahalle, jotka tulkitsin supistuksiksi, muuten on ollut satunnaista jomottelua alaselässä ja -vatsalla. Kohdunsuu kypsyy hitaasti, tilanne oli tänään suurinpiirtein sama kuin maanantaina, joten kalvojen puhkaisua ei voisi vielä tehdä. Toivottavasti lauantaihin mennessä olisi jo edistystä tapahtunut. Enpä olisi uskonut, että elokuun puolelle tässä uhkaavasti ollaan menossa...

Ei mitään uutta

Tämänpäiväinen osastokäynti oli samanlainen kuin edellisetkin. Vauvalla kaikki ok, minun verenpaineeni kohtuulliset (kotona mitattuna hyvät). Odottelu jatkuu siis näin kotosalla edelleen. Torstaina vuorossa onkin sitten jo yliaikaiskontrolli äitiyspoliklinikalla.

Viime yönä olin tuntevinani puoli neljän aikaan supistuksen, johon heräsin. Ainakin alavatsaa jomotti, ja maha oli kovana. Tunnin sitten pyörin sängyssä, ja odottelin josko tuolle olisi tullut jatkoa, mutta eipä tietenkään mitään sellaista tullut, ja nukahdin uudestaan. Pientä edistystä alakerrassa on kuitenkin tapahtunut, kohdunsuuta on enää sentti jäljellä, ja se oli melkein kahdelle sormelle auki. Toiveissa siis on, että synnytys käynnistyisi itsekseen, mahdollisimman pian tietysti!

Ja kotiin taas

Osastokäynnillä ei mitään uutta. Verenpaineet koholla, mutta pissa puhdas. Kohdunkaulaa vielä jäljellä, joten kalvojen puhkaisua ei voi tehdä ennen lääkkeellistä kypsyttelyä. Koska vauvalla oli kaikki ok, niin eipä ruvettu nyt viikonloppua vasten tabletilla käynnistelemään, kun ei ole pakottavaa tarvetta. Nyt kotona sitten vain lepäilyä (ei siis saa tehdä mitään kotihommia tai pitkiä kävelylenkkejä). Maanantaina uudestaan tsekkaukseen, jos ei olo huonone (tai synnytys käynnisty) sitä ennen.

Kaikki yhes koos

Kotona mölliskellään vieläkin. Eikä mikään tunnu missään satunnaista alaselän jomotusta lukuunottamatta. Huomenna onkin sitten vuorossa taas osastokäynti. Vähän jännittää mitä ne päättävät sen käynnistyksen suhteen, mutta sen tosiaan näkee sitten huomenna. *huokaus*

Jorvissa taas

Tänään kävin sovitusti taas Jorvissa, tällä kertaa siellä synnyttämättömien osastolla tsekkauksessa. Annoin pissanäytteen, ja makoilin käyrillä vähän aikaa. Sitten lääkäri tsekkasi tilanteen, ja totesi, että koska kaikki on vauvalla ok, niin parempi mennä takaisin kotiin odottelemaan. Ei siis merkkejä toksemiasta, ja verenpaine entisillä tasoilla. Lapsi liikkuu ja voi hyvin. Kohdunsuun tilanne about sama kuin perjantaina, eli pehmeä, auki sormelle ja n. 1,5 cm pitkä vielä.

Perjantaina on sitten uusi käynti osastolla, jos ei muuta tapahdu sitä ennen. Käynnistyksessä olisi siis tässä tilanteessa enemmän huonoja kuin hyviä puolia, joten sitä ei nyt tässä vaiheessa ruvettu tekemään. Jos kohdunsuun tilanne olisi perjantaihin mennessä edistynyt, niin silloin voidaan harkita sitten kalvojen puhkaisua tarvittaessa. Tällöin vältyttäisiin siltä lääkkeelliseltä kohdunsuun kypsyttämiseltä.

Voi, tulisipa se ulos sieltä ihan itsekseen, ja pian!!! Lievästi pettyneet fiilikset täällä kotona minulla ja miehellä. Meiltä alkaa loppua tekeminen, ja tällainen odottelu alkaa käydä hermon päälle. Argh...

18.7.2009

Tänään on siis laskettu syntymäaika meidän pikkuiselle. Eipä ole ilmassa merkkejä, että mitään olisi tapahtumassa juuri tänään... Jännä ajatella kuitenkin, että tätä päivää on niin pitkään odotettu, ja nyt se on tässä. Huisia!

Eilen illemmalla tuli vähän ruskehtavaa tuhruvuotoa, joka tuli varmasti siitä sisätutkimuksen ronkkimisesta. Vuotoa ei tullut lopulta muutamaa pisaraa enempää, ja nukkumaan mennessä se oli jo loppu. Ehdin jo toiveikkaasti ajatella limatulpan irtoavan, mutta tuskinpa se oli nyt kyseessä. Odottelu jatkuu siis.

Jorvi-käynti

Tänään oli vuorossa se toinen äitiyspoliklinikan lääkäriaika. Kaikki oli siellä ok, pissa puhdasta, ja verenpaineet ovat pysyneet kotona siedettävissä rajoissa. Ultralla tsekattiin taas sikiön kokoa, ja se oli kasvanut viime kertaisesta tasaisesti. Painoarvio on tällä hetkellä maksimissaan (kun lääkäri sanoi mittaavansa varmuuden vuoksi yläkanttiin) n. 4,1 kg, eli ei mikään ylisuuri. Pikkutyyppi on sopusuhtainen (+minä olen pitkä), joten ongelmia ei pitäisi tosiaan tulla synnytyksessä. Reisiluu oli kuulemma erityisen pitkä, meille taitaa olla tulossa kenguru!

Lääkäri teki myös sisätutkimuksen, ja totesi, että kohdunsuuta on vielä 2 cm jäljellä, mutta se on jo sormelle auki, eli vähintään sentin. Jee, ne alaselän juilimiset ovat siis saaneet jotain aikaiseksi alakerrassa.

Seuraavan kerran menen Jorviin maanantaiaamuna, ellen synnytä sitä ennen. Kirjoittaudun raskaana olevien osastolle polikliiniseksi potilaaksi, eli silloin sitten tsekataan käynnistystarve (verenpainetta silmälläpitäen). Tuolta osastolta pääsee kuitenkin tarvittaessa kotiin yöksi, jos katsotaan, että voidaan vielä odotella actionia. Tuntui ihan jännältä, kun lääkäri sanoi, että "hyvää viimeistä viikonloppua kotona ennen synnytystä". Ensi viikolla se siis syntyy viimeistään!

Hemmottelua

Kävin tänään jalkahoidossa. Hoitelu teki oikein hyvää kovettuneille ja turvonneille sorkilleni. Nyt jalat ovat ihanan pehmeät, ja hieronta vähensi turvotusta paljonkin. Mieskin totesi kotiin tultuani, että "nythän ne jalat näyttävät ihan normaaleilta, eikä samanlaisilta pullamaisilta kuten eilen illalla". Kiitti vaan...

Huomenna on siis Jorvi-päivä. Vähän jännittää, että mitä lääkäri sanoo siitä käynnistyksestä. Haluaisin kyllä synnyttää mahdollisimman pian. No, sittenpähän nähdään miten käy.

40. raskausviikko

Tänään oli taas neuvolakäynti. Siellä ei ollut mitään erityistä, pissa oli edelleen puhdasta, ja sikiön sykkeet hyvät. Seuraava etappi onkin sitten perjantain äitipolikäynti, jossa päätetään mahdollisesta käynnistyksestä (ellei tämä tule ulos täältä vahingossa jo sitä ennen).

Viime viikon lopulla alkoi alaselässä tuntua juilimista, ja tänään oli jotain pieniä tuntemuksia mahan puolellakin. Mutta en uskalla toivoa liikoja, vaikka mitään muuta en toivokaan niin paljon kuin että päästäisiin tositoimiin ihan omin voimin.

Sais tulla jo...

Ajan kulutusta

Neuvolan terveydenhoitaja soitti tänään pikaisesti kertoakseen, että se eilen labraan toimittamani pissanäyte oli puhdas. Ei siis mitään tulehdusta, kuten arvelinkin.

Tänään olen ollut huomaavinani alaselällä sellaista pienen pientä tuntemusta, mitä entisessä elämässä olisi voinut kuvitella ensimmäisiksi merkeiksi menkkojen alkamisesta. Vaimeaa jatkuvaa jomotusta ristiselällä, tai jotain sinne päin. Niin kovasti salaa mielessäni toivon, että tämä olisi jotain lupaavaa synnytyksen kannalta, mutta eipä varmasti kannata kovasti hehkutella. Anyways, olisihan se ihan superhyvä, jos paikat olisivat edes vähän pehmenneet ja auenneet, jos käynnistykseenkin joudutaan menemään.

Aamupäivällä leikin myös ehtoisaa emäntää, ja pesin pyykkiä ja leivoin. Seuraavaksi ajattelin käydä epämääräisten ja sekaisten tavaralaatikoiden kimppuun, jos saisin vähän järjesteltyä jemmassa olleita tavaroita. Tavarakätköt vievät yllätävän paljon tilaa, etenkin kun asuntomme ei ole suuren suuri... :P

Neuvolakäynti

Tänään kävin taas neuvolassa tsekattavana. Kaikki oli ihan ok, verenpaineet siedettävällä tasolla, painokin (=turvotus) vähän laskeneena, ja hemoglobiini oli hyvä (134 g/l). Pikkuisen sydänäänet olivat kanssa ihan ok, pulssi vaihteli 155-167 välillä (asentoni oli selällään tuolloin). Oli hassua, kun menin siihen laverille maakaamaan, niin terkkari kysyi, että "onko sulla nyt supistus päällä?". Vilkaisin mahaa, ja toden totta, maha oli ihan kova ja hassunmuotoinen möykky. En siis tuntenut sitä supistusta itse, paitsi tietysti kädellä kokeilemalla, että juu, kovana se maha nyt on. Hetken päästä se pehmeni taas, ja muoto muuttui taas normaaliksi. Eli näitä harkkasupistuksia voi näköjään olla enemmänkin, minä en itse vaan niitä huomaa läheskään aina.

Pissa oli puhdas muuten, paitsi että oli nyt toisen kerran vähän valkosoluja mukana. Terkkari arveli, että kyse on varmaan valkovuodosta, mutta sanoi, että jos haluan, niin voin käydä huomenna toimittamassa pissanäytteen labraan. Ei mulla mitään virtsatulehduksen oireita ole, mutta eipähän jää sitten epävarmuutta. Ja mitäpä mulla ois muutakaan tekemistä...

Sf-mitta oli tavalliseen tapaansa yläkäyrällä. Keskusteltiin terveydenhoitajan kanssa siitä äitipolikäynnistä. Terkkarikin näki, että sairaalassa papereihini oli merkattu, että lapsen isokokoisuuden takia ei anneta mennä mielellään lasketun ajan yli tätä raskautta. Kyselin vähän eri käynnistysmenetelmistä, ja eihän ne kauhean miellyttäviltä mikään kuulosta näin synnyttäjän kannalta. Mutta minkäs teet, itse en voi vaikuttaa siihen miten kypsinä paikat on käynnistyksen aikaan. Parastahan olisi se, jos pikkutyyppi tajuaisi tulla ulos ihan itsestään, mutta merkkejä siihen suuntaan ei valitettavasti ole yhtään ilmassa. Mietin jopa, että pitäiskö mennä vyöhyketerapiaan, jos siitä saisi vähän edes placebovaikutusta...

Kypsyttelyä

Tänään on tasan kaksi viikkoa jäljellä laskettuun aikaan, eli pikkutyyppi saisi nyt tulla ulos ihan virallisestikin milloin tahansa. Ja saisi minun puolestani tullakin jo!

Toisaalta pelottaa edelleen että minkälaiseksi elämä tulee muuttumaan. Tämä äitiysloma-aika on mennyt tosi nopeasti, ja tuntuu, että mitään en ole tehnyt tai saanut aikaiseksi. Kavereita en ole nähnyt mielestäni tarpeeksi usein, ja siitä rupesinkin sitten miettimään että minkälaiseksi tämä meidän sosiaalinen elämä muuttuu lapsen syntymän jälkeen. Tai siis muutunko minä ihan mökkihöperöksi, joka ei uskalla tai osaa lähteä ihmisten ilmoille vauvan kanssa...?

Ajatukset ovat siis enemmän tai vähemmän sekaisin. Mä oon niin raakile vielä!

Äitipolikäynti

Tänään kävin sovitulla äitiyspoliklinikkakäynnillä sairaalassa. Verenpaineen osalta ei mitään uutta eikä hälyttävää, kotimittailut jatkuvat, ja jos paineet kovasti nousevat, niin sitten pitää ottaa yhteyttä polille. Edelleenkään mitään raskausmyrkytyksen oireita ei ole (pissa puhdas, ei päänsärkyä), paitsi tietty turvotusta riittää.

Lääkäri sitten ultrasi sikiötä, ja siinä sitten mittaillessa totesi, että aika isokokoinen on. Isoa ei siis ole pelkästään maha, vaan myös reisiluun ja kallon koon perusteella painoarvio olisi nyt jo 3820 g. Apua! Isokokoisuuden takia seuraavaksi poliklinikkakäynnin ajaksi sovittiin päivä ennen laskettua aikaa, pe 17.7.. Jos näyttää siltä, että LA:n aikaan paino on sitä neljän ja puolen kilon luokkaa, niin ei kuulemma anneta mennä yli, vaan sitten käynnistellään tarvittaessa.

Säikähdin vähän (aika paljonkin) näistä uutisista. Ahdistavaa, jos iso koko aiheuttaa sitten ongelmia lapselle ja/tai minulle synnytyksessä. Mietin vain, että miksi pikkutyyppi päätti kasvaa niin isoksi, kun sokeriarvoni ovat olleet normaalit koko raskauden ajan. Lääkärikin toisaalta totesi, että koska sikiö on tasaisesti iso (luut ja maha), niin ei se johdu kai siitä että sikiö olisi saanut liikaa sokeria. Silti on huono omatunto siitä, että olisi pitänyt vielä tarkemmin näköjään katsoa mitä syö (kun nyt olen syönyt ihan normaaliin tapaan koko ajan). Lääkäri sanoi myös, että koska olen itse näin pitkä, niin sen pitäisi helpottaa synnyttämistä. Mutta silti, fuck!

Tällä hetkellä en toivo muuta, kuin että tajuaisipa pikkutyyppi syntyä pian! Ole pliis kypsä, ja synny, synny, synny! "Onneksi" verenpaineet ovat olleet vähän nousussa, niin tuli käytyä polilla tarkastuksessa. Muutenhan ei sikiön koosta olisi ollut mitään tietoa...

Vesisänky

Olo on kuin vesisängyllä. Turvotusta ja painoa oli tullut taas lisää, kun tänään kävin neuvolassa. Verenpaineet edelleen jonkin verran koholla (pissa puhdas), joten sain lähetteen äitiyspoliklinikalle (aika torstaina).

Säikähdin myös vähän, kun sydänääniä kuunnellessa sikiön sydän löi aluksi 190 kertaa minuutissa. Terveydenhoitaja totesi, että "jahas, ei taida pikkuinen tykätä selällään olemisesta", ja käski minut kyljelleen. Siitä se syke sitten aika nopeasti laski 150 tasolle. Eli maha ja koko kroppa painaa nyt niin paljon, että selällään ollessa verenkierto häiriintyy. Tästä eteenpäin pitää loikoilla vain kyljellään. Sf-mittakin oli taas noussut, kun turvotus vaikuttaa kuulemma lapsivedenkin määrään.

Vähän kurja fiilis siis, kun on tällaista kremppaa. Toivon vain, ettei pikkutyyppi kovasti kärsisi tästä.

Hellettä

Lämmintä on piisannut, ja helle on tuonut mukanaan "ihanan" turvotuksen. Jo parin viikon ajan alapaineet ovat olleet hienoisessa nousussa, ja perjantaina neuvolassa oli painoa tullut rutkasti lisää edelliseen mittaukseen verrattuna. Viddu. Onneksi pissa on ollut puhdasta, eikä päänsärkyä tms. ole ilmennyt so far. Ohjeeksi sain mittailla edelleen säännöllisesti verenpainetta, ja sain kotiin niitä tikkuja, millä tsekataan proteiineja. Seuraava neuvola on tiistaina, ja jos silloin on verenpaineet kovasti nousseet niin sitten pitää käydä äitipolilla. Mutta kuten sanottu, toistaiseksi kaikki on vielä ollut ok.

Mökkireissua saaristoon ei terveydenhoitaja kuitenkaan suositellut, vaan käski levätä kotona. Olenkin nyt viikonloppuna nauttinut rauhakseltaan kesästä kotona kunnon päiväunien kanssa. Jos olen halunnut hemmotella itseäni, olen mennyt läheisen marketin kylmähuoneeseen viilentämään tätä kuumottavaa kroppaa. Paljon olen juonut, ja paljon vessassa käynyt sitä mukaa...

Vähän oli perjantaina pettynyt olo, että tällaista hissutteluako tämä nyt sitten on vielä pahimmillaan reilun kuukauden synnytykseen asti. Sitten se pettymys meni ohi, kun huomasi, ettei tämä rauhallisesti ottaminen niin pahalta tunnu. Olen onneksi kuitenkin niin toimintakykyinen, että kävelylenkkejä voin ja jaksan tehdä. Ja jos jaksotan kaikki tulemiset ja menemiset oikein, niin lepäämisellekin jää aikaa.

Edelleen tuleva synnytys ja elämä sen jälkeen jännittää vähän. Tai ei sitä oikeastaan tajua vielä että mitä meille on oikein tapahtumassa. Elämä muuttuu, mutta minkälaiseksi? Toisaalta ei malta odottaa, että pääsee näkemään minkälainen pikku mäyrä meille on tulossa. Varmaan joku tosi ihana, ja reippaalta se kaiken möyrimisen perusteella ainakin tuntuu!

Vielä kuukausi

Tänään on jäljellä tasan kuukausi laskettuun aikaan. Vähiin se käy ennen kuin loppuu...

Askartelin meille hoitoalustan, kun emme miehen kanssa löytäneet mieleistä kuosia kaupoista. Hoitoalustasta tuli hieno vaikka itse sanonkin, täytteenä on ylijäämävaahtomuovia, ja päällisenä kivannäköistä vahakangasta. Alusta mahtuu pesukoneemme päälle, ja sitä voi käyttää muissakin paikoissa.

Kävimme myös tutustumassa sairaalamme synnyttäneiden osastolle. Oli ihan mielenkiintoista nähdä paikkoja, ja kuulla lapsivuodeajasta vähän tarkemmin. Ensi viikolla on sitten vuorossa tutustuminen synnytysosastolle. Jännää!

Neuvola + lääkäri

Tänään aamulla oli viimeinen neuvolalääkärin tarkastus. Pikkutyypillä vaikutti kaikki olevan ok, ja kovalla ronkkimisella lääkäri arveli, että pää alaspäin siellä keikutaan. Toivon että näin tosiaan on, ei huvittaisi kesken synnytyksen huomata, että perätilassa ollaan... Kohdunkaula oli pari senttiä pitkä, ja kiinteä.

Verenpaineeni on ollut lievästi noususuhdanteinen kotimittauksissa tällä viikolla, mutta arvot ovat olleet vielä sallituissa rajoissa. Käskivät kuitenkin mittailla joka päivä verenpainetta kotona, ja jos alapaine nousee liikaa, niin sitten vaan soitto neuvolaan/suoraan äitipolille tarkastusta varten. Asiaa jäätiin seuraamaan, koska turvotusta ei ollut kovinkaan paljon, eikä pissassa ollut valkuaista.

Pitänee siis ottaa iisisti, ja yrittää olla stressaamatta verenpaineista tai muista jutuista (helpommin sanottu kuin tehty). Kotihommia pitäisi tehdä paljon, vaatekaapit saimme onneksi jo järkättyä niin, että vauvan tavaroille löytyi tilaa. Eilen pesinkin ensimmäisen koneellisen valkoista vauvanvaatepyykkiä. Ihmeteltiin miehen kanssa että miten kukaan voi olla niin pieni, että mahtuu niihin vaatteisiin!?! Tänään pitäisi sitten silittää ne pestyt vaatteet ja harsot, ja laittaa kaappiin säilöön. Ostin ihastuksissani muutamia kuvioituja harsoja, koska a) ne oli niin söpöjä, ja b) kuvioinnilla erotetaan ykköskategorian harsot tavallisista (=saa pyyhkiä vain pukluja naamasta, ei siis mitään pissiharsoja).

Jotenkin tuntuu vielä epätodelliselta olla "lomalla". Vaikka työjutut eivät enää niin pyöri mielessä, on rentoutuminen jotenkin vaikeaa, kun tuntuu että on miljoona asiaa vielä hoidettavana ennen synnytystä. Toisaalta, eipä sitä oikein voi valmistautua siihen mitä on tulossa, kun ei pysty käsittämään että mitä se on sitten kun vauva meille tulee asumaan. Synnytys mietityttää ja jännittää, mutta eipä sillekään mitään voi, pakkohan tämän tyypin on jotenkin tulla ulos... Vielä toistaiseksi pikku potkuli tosin yrittää tulla navan kautta ulos, ainakin sen verran napakasti siellä taas heilutaan.

Kesäloma

Onpas aika vierähtänyt nopeasti. Kohta alkaa kesäkuu, ja työtkin loppuivat jo. Äitiyspakkaus saapui kuten Kelan päätökset lupasivat, ja olen kyllä tyytyväinen pakkauksen sisältöön. Monen muun tulevan äidin tavoin en tosin ymmärrä sen haalean kasaripersikkaisen oloasun väriä, mutta varmasti sekin asu käyttöön tulee.

Viime tiistaina oli taas vuorossa neuvolakäynti, ja siellä kaikki oli ok. Ekan kerran tuli turvotuksesta +. Pikkuinen on kasvanut hyvin, ja syke vaihteli sopivalla välillä. Liikkeistä ++. Seuraava neuvola+lääkäri on parin viikon päästä.

Tänään on pari kolme kertaa esiintynyt mahan kovettumista, eli varmaankin harjoitussupistuksia. Toivottavasti ne ovat ihan normaaleja juttuja, eivätkä kypsytä mitään liian aikaisin. Muuten möyrintää esintyy vielä kovasti, ilmeisesti tilaa on vielä jonkin verran heilua kohdussa. Hikkaa tulee päivittäin, toinen opettelee varmaan hengittelemään. :)

Siitepölyä

Perjantaina (15.5.) piti aloittaa silmätippojen käyttö allergiaoireiden takia. Hankin tutun lääkärin suosituksesta sopivia silmätippoja, se purkki säilyy avattuna kuukauden. Viikonloppuna jouduin joka päivä laittamaan kerran tai kaksi tippoja silmään, mutta onneksi se on auttanut hyvin. Muita allergialääkkeitä en ole tarvinnut, eikä niitä tietysti saisi ottaakaan näin raskaana ollessa. Hyvin olen tähän asti muuten kestänyt allergiaoireita, ja raskaus on epäilemättä lievittänyt kutitusta ja ärsytystä muutenkin.

Viikonloppuna saimme maalattua miehen vanhan pinnasängyn uudella maalilla. Jo pääsiäisenä olimme hioneet sen, ja nyt siinä on kaksi kerrosta sävytettyä vesiohenteista kalustelakkaa päällä. Hieno tuli, vaikka itse sanonkin! Nyt meillä on pikkuiselle valmiina jo pinnasänky (varastossa tosin vielä), ja vaunut.

Kelan sivuilta tsekkasin, että äitiysavustus on myönnetty meitsille, joten pakkausta voidaan odotella saapuvaksi parin viikon sisällä. Huomenna on enää tasan kaksi kuukautta jäljellä laskettuun aikaan, uuh.

Kremppaa

Eilen oli vuorossa 6. neuvolakäynti. Siellä oli kaikki ok, paitsi että pitää seurata tätä mun mahataudin jälkitilaa, sillä mahakipu voi olla oire raskausmyrkytyksestä. No, onneksi mahaan ei koske, äklöttää välillä vaan. Pikkuinen oli reipas, sai taas liikkeistä ++, ja syke vaihteli hyvällä vaihteluvälillä 140-170. Kohdun koko on kasvanut tasaisesti, edelleen ollaan ylä- ja keskikäydän välissä. Terveydenhoitaja kertoili ennenaikaisen synnytyksen merkeistä, mistä oli ihan hyvä kuulla, mutta se aiheutti ehkä lievää stressiä ja pelkoa. Toivottavasti saadaan mennä terveinä laskettuun aikaan asti, me molemmat.

Eilen kävin myös hierojalla, ja oli todella ihanaa olla pitkästä aikaa mahallaan (hierontapöydällä oli sellainen reijällinen tyyny raskautettuja varten). Selkä ja erityisesti hartiat ovat vihoitelleet viime päivinä nukkuma-asennosta johtuen. Kun nukkuu aina kyljellään, niin alla oleva käsi ja olkapää alkavat särkeä lyttyyn painuessaan. Olo on muutenkin puolitehoinen vielä, kun mahataudin jälkeen ei ruoka oikein maistu, röyhtäyttää, ja muutenkin heikottaa. Allergiaoireita ei onneksi vielä ole, paitsi tietty nenä on täynnä räkää, mutta vielä ei ole tullut sellaisia tuskallisia aivastelu- ja niiskuttelukohtauksia, eikä silmiä kutita.

Viime aikoina on mielessä myös liikkunut tuleva synnytys. Tänään töihin mennessäni tajusin, että helkutti, tämän pikkutyypin pitää tulla täältä joskus ulos, ei se voi tuonne mahaan jäädä! Apua... Tekee mieli ruveta vähitellen hankkimaan tavaroitakin lapselle, meillähän ei vielä tähän päivään mennessä ole mitään muuta konkreettista valmiina kuin uudet yhdistelmävaunut. Pinnis ja hoitotaso ovat maalusta vailla. Vaatteita ei ole yksiäkään. No, jospa odottaisi sitä äitiyspakkausta, niin näkisi minkälaisia ne tarvikeet siinä oikeasti ovat.

10 viikkoa laskettuun aikaan

Tänään tuli täyteen 30 raskausviikkoa, eli laskettuun aikaan on enää tasan kymmenen jäljellä. Jee ja hui!

Koko tämän viikon olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä, flunssainen ja viime yöstä lähtien vatsalaukkuun on koskenut ja olo ollut huono. Tänään olen koko päivän maannut sohvalla, kun pystyssä oleminen on huipannut. Onneksi ei ole tarvinnyt oksentaa, vaikka olo äklö on ollutkin. Toivottavasti tämä helpottaisi tästä, pikkutyyppi on ainakin kovasti potkiskellut pitkin päivää. Miehellähän oli mahatauti alkuviikosta, ehkä tämä on siitä joku lievempi versio? Vähän harmittaa kun koko päivä on mennyt sisällä ollessa, toivottavasti huomenna olisi jo parempi vointi, että pääsemme äitejämme onnittelemaan.

30. raskausviikko

Toukokuu saapui, ja nyt on menossa jo 30. raskausviikko. Vappuna oli kolme päivää putkeen tohinaa ja biletystä, joten tämä päivä on mennyt aika lailla levätessä. Lisäksi olo on hieman flunssainen, tiedossa on joko räkätautia tai siitepölyallergiaa tai molempia...

Pikkukaveri on tänään möyrinyt ja potkinut ihan kunnolla. Edellisinä päivinä liikkeitä on tuntunut vähemmän, mutta syynä on varmasti se, että olin käytännössä aamusta iltaan koko ajan jossain menossa. Pitää yrittää ottaa iisimmin tästä eteenpäin, kun pakollisia menoja ei ole enää niin paljon. Toivottavasti minä tai mies emme sairastu pahemmin tästä.

Vappua odotellessa

Aika on kulunut nopeasti, ylihuomenna on jo vapunaatto. Viides neuvolakäyntikin oli jo viime viikon torstaina, ja siellä oli kaikki ok. Hemoglobiini oli rautatablettien ansiosta noussut (nyt 125 g/l). Verenpaine on ollut kotimitttauksissa normaali, ja nyt jopa tuolla neuvolassa lukemat lähentelivät normaaleja (vähemmän jännitystä siis). Kohdun koko on kasvanut tosi tasaisesti kerkikäyrää hipoen. Liikkeistä pikkutyyppi sai taas ++, ja sellaisia tuntuvia ne potkut ja muut liikkeet ovat kyllä viime aikoina olleetkin.

Liitoskipuja on välillä vähemmän, välillä enemmän. Viikonloppuna reissussa ollessa ei tuntunut juuri mitään, mutta eilen oli taas aika tuskallista kävellä. Ilmeisesti rasitus pahentaa kipuilua, joten pitää muistaa levätä välillä. Alkava siitepölykausi pelottaa vähän, toivottavasti oireet eivät käy pahoiksi, sillä en ole saanut aikaiseksi käydä lääkärissä (raskaana oleville ei myydä mitään allergialääkkeitä ilman reseptiä).

Neuvolan perhevalmennuksessa ollaan miehen kanssa käyty jo pari kertaa. Tapaamiskerrat ovat toistaiseksi olleet periaatteessa ihan mielenkiintoisia, vaikka ei siellä mitään uutta ole tähän mennessä tullut vastaan.

Töitä olisi enää toukokuun ajan jäljellä. Paljon pitäisi vielä saada tehtyä ennen äitiyslomalle jäämistä, plaah...

Päivän peli

Uusi viihdevisailu sohvalla lorvijoille sekä ympärillä pyöriville puolisoille: "Etsi sikiö!"
Yksi raskaana olevista pelaajista makaa sohvalla maha paljaana. Muut osallistujat voivat arvuutella mahan muodon perusteella kummalla puolella napaa köllöttelee jo melkein kilon painoinen sikiö. Tämä on helpompaa kuin luuletkaan, varma voitto joka kerralla!

Tänään on enää 93 päivää laskettuun aikaan, joten päivien perusteella viimeinen kolmannes on jo alkanut (280/3=93,3333). Virallisesti kolmas trimesteri taitaa alkaa viikon päästä lauantaina, kun 28 raskausviikkoa tulee täyteen. Jee! Enää ei tarvitse olla liian pirteä, kun energinen keskiraskaus päättyy. :)

Jorvi-päivä

No niin, nytpähän on sitten käyty synnytysosastollakin jo päivystyksessä. Alkoi nimittäin nuo alapään kivut olla kävellessä ja istuessa sen verran kovat, että soitin neuvolaan ja kysyin neuvoa. Terveydenhoitaja sanoi, että se on tosiaan joko ihan normaalia liitoskipuilua, tai sitten se voi tulla sieltä kohdunkaulalta. No, kun viimeksi gynekologi sanoi, että jos tuntuu painetta tai supistuksia, niin pitää mennä näyttämään paikkoja lääkärille. Ajattelin sitten niin, että ei vara venettä kaada, ja koska olo oli aika tuskainen ja paineen tunnetta todellakin oli, niin soitin sitten Jorviin ja kysyin niiden mielipidettä asiaan. Sanoivat, että voin tulla sinne synnytysosaston päivystykseen ja minähän menin. Siellä lääkäri sitten ultrasi, ja otti näytteitä tulehdusanalyysejä varten + virtsanäyte piti antaa. Kohdunkaula oli onneksi ennallaan, eli paineen tunne tulee nyt sitten jostain muusta kuin avautumisesta. Helpottavaa tietää, että tämä kipu ei ole avannut paikkoja, mutta sinänsä tylsää, kun ei tiedä että mistä tämä oikein tulee. Toivottavasti kuitenkin helpottaisi. Jos niissä näytteissä on jotain häikkää, niin Jorvista otetaan yhteyttä.

Pikkutyyppi oli edelleen pää alaspäin, ja liikkui reippaasti. Painoarvio oli 800 g. Hyvä että sillä näytti kaikki olevan normaalisti. Liikkuminen ei todellakaan ole enää mitään hienovaraista, välillä muljahtaa niin kovasti että maha heilahtaa kunnolla puolelta toiselle. Liikkeiden määräkin on runsastunut, ja laulaminen provosoi edelleen kunnon potkusarjan. :)

Tänään on 100 päivää jäljellä laskettuun aikaan, jiihaa! Oloni on edelleen vähän flunssainen, toivottavasti ei nyt pyhien aikaan tästä nuha pahene. Yritän kyllä ottaa levon kannalta pääsiäisen.

Liitoskipuja

Tällä viikolla (26. raskausviikko) on alkanut ilmetä vihlontaa alakerrassa, ilmeisestikin liitoskipuja. Kävellessä tuntuu, että "pipari" on vähän kipeänä, ja se kipu säteilee siitä nivusiin. Onneksi ei ole mitään kestämätöntä kipua, mutta epämukavaa. Olen yrittänyt lämpimällä kaurapussilla vähän lieventää jomotusta. Oh well, kaipa ne liitokset siellä sopivasti venyvät synnytystä varten, eli omaksi parhaakseni kai tämä lopulta koituu... Viime yönä heräsin myös lievään kurkkukipuun, toivottavasti ei ole kovempaa flunssaa tulossa pääsiäiseksi (=monta päivää lomaa tiedossa, jee!).

4. neuvolakäynti

Tänään oli vuorossa taas käynti neuvolassa. Kaikki vaikutti olevan ihan ok. Sokerirasituskokeen tulokset olivat normaalit. Verenpaine on ollut kotimittauksissa hyvä, ja nyt terkkarin mittaamanakin se oli kohtalainen (vaikka tietty korkea vieläkin, mutta ei mitään järkkyarvoja). Hemoglobiini oli taas laskenut, se oli nyt 117 g/l. Sain ohjeeksi aloitaa rautakuurin niin, että ensin parin viikon ajan otan 100 mg rautaa joka toinen päivä, ja sitten jos maha tuon kestää, niin sitten otan joka päivä yhden tabletin. Ja koska nyt on jo huhtikuu, eli kevät ja aurinkoista, niin niitä monivitamiinitabletteja ei tarvitse enää syödä kahta tablettia päivässä D-vitamiinin takia, joten ajattelin ottaa niitä tästä lähtien vain yhden per päivä.
Painoa oli tullut lisää jonkin verran, joten pitää tarkkailla syömisiä nyt, kun en voi jumpata enää entiseen malliin. Lievää turvotustakin on sormissa havaittavissa.

Pikkutyypin syke oli 152, ja se potkiskeli doppleria taas siihen malliin, että liikkeistä tuli ++. Sf-mitta oli kasvanut käyrän mukaisesti. Seuraava neuvola on kolmen viikon päästä, samalla viikolla alkaa sitten perhevalmennuskin.

Toissailtana huviteltiin miehen kanssa, kun laulettiin pikkuiselle molemmat lastenlauluja vuoron perään. Se jotenkin tykkäsi (tai sitten hermostui) laulamisesta, sillä laulun aikana alkoi aina kova möyriminen mahassa. Oli aika villin näköistä, kun mun maha liikahti ensin oikealle, sitten vasemmalle, tai sitten se vaan heilahteli potkujen mukana ylös alas. Nauratti kovasti, ja samalla oli tosi outoa huomata, että minä en pysty hallitsemaan mun mahaa enkä sen sisällä olevaan oliota yhtään. :)

Kuulumisia

Eilen kävin yksityisellä gynekologilla kontrollikäynnillä. Kohdunkaulan tilanne näytti ihan hyvältä, pituutta oli 4,2 cm. Kohdunsuu oli tiiviisti kiinni, eikä se auennut ponnistaessakaan. Tarvetta lisäkontrolleille ei nyt ole, mutta jos tulee kivuliaita supistuksia niin sitten heti yhteyttä sairaalaan. Normaalielämää saa elää, tietysti pahimmat hyppelyt ja nostelut pitää jättää pois. Gyne sanoi, että se viimeksi havaittu kaulan suppilomaisuus on saattanut johtua siitä, että kohdun alaosa on ollut niillä raskausviikoilla vielä "kehittymätön", eli se vasta näinä aikoina rupeaa laajenemaan kun sikiö alkaa kasvaa.

Lääkäri ultrasi pikkuista, ja sen mitat vastasivat jälleen viikkoja. Painoarvio oli 562 g. Pikku muljahtelija ei oikein malttanut pysyä paikoillaan mittausta varten, ja liikkeistä tulikin ++. Pää alaspäin se siellä köllitteli. Istukasta lääkäri totesi, että se on siisti, takana, ja tarpeeksi ylhäällä, eli ei pitäisi olla synnytyksessä esteenä. Lääkäri vielä mittasi verenpaineeni, ja totesi, että koska mulla on tätä jännitysverenpainetta, niin sitä kotimittailua pitää tosiaan jatkaa, ja jos kotona alkaa arvot nousta normaalista, niin sitten heti yhteys taas sairaalaan. Oli mukavaa, kun oikea äitipolin lääkäri tutki kunnolla. Asiat on siis toistaiseksi ihan hyvin.

Tänään aamulla olin sokerirasituksessa, ja se oli kyllä tosi tuskallista. Näytteenotto ei tosin koskenut kovasti, kun pistäjä osasi asiansa. Se glukoosilitku on vain niin oksettavan makuista... :P Menin kokeen loputtua syömään lounasta (olin siihen mennessä ollut siis syömättä 15 tuntia), ja juuri ennen kuin sain ruokaa napaani, niin minulle tuli ihmeellinen kylmä hiki -kohtaus päälle. Olin ihan otsa ja paita märkänä, vaikka istuin vain paikallani, ja olo oli sellainen, että jos en kohta saa ruokaa niin pyörryn tähän paikkaan. Onneksi syöminen helpotti oloa, ja kun verensokeritaso normalisoitui, niin iho kuivui ja tuli kylmä kun kaikki veri kiersikin mahassa ruokaa sulattamassa. Aikamoista ihmiskidutusta siis tuollainen rasitustesti. Toivotaan, että sokeriarvot olisivat kunnossa (tulokset kuulen ensi viikon neuvolakäynnillä).

Kevättä rinnassa

Tänään alkoi sitten 24. raskausviikko, ja päiviä laskettuun aikaan on jäljellä alle 120. Viikko kerrallaan eteenpäin siis!

Viime aikoina on väsyttänyt aika lailla, joten olen yrittänyt nukkua riittävästi. Uimassa kävin taas toistamiseen, ja kävelymatkojen määrää yritän maksimoida. Ja mikäs sitä on lenkkeillessä kun ilmat alkavat olla keväisen aurinkoisia ja lämpimiä (plussan puolella siis).

Neuvolasta tuli postissa raskaustodistus Kelaa varten, sekä perhevalmennuksen aikataulu. Nyt keväällä on luvassa viisi käyntiä meille heinä-elokuussa synnyttäville. Seuraava neuvolalääkärikäynti muutettiin tavalliseksi terkkarin vastaanotoksi, kun olen ensi viikolla menossa gynelle kontrolliin. Turha on sörkkiä paikkoja moneen otteeseen, kun gynekologilla on kuitenkin tarkemmat laitteet tutkimiseen.

Rakkula

Plaah, tänään ylähuuleen iski taas herpes-rakkula. Kävin heti apteekista ostamassa lisää niitä rakkulalaastareita, toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi niiden avulla. On se vaan "jännä", miten tämä on jo toinen kerta parin kuukauden sisällä kun herpes tulee huuleen raskauden aikana, kun sitä ennen edellinen kerta oli vuosia sitten. Vastustuskyky lienee huonompi, ja stressiherkkyys suurempi.

Huomenna on tasan 4 kuukautta laskettuun aikaan, jee.

22 raskausviikkoa täynnä

Tänään tuli täyteen 22 raskausviikkoa. Eräänlainen merkkipaalu sekin ("synnytys on kyseessä silloin kun lapsi syntyy vähintään 22 raskausviikkoa kestäneen raskauden jälkeen"). Toivottavasti pikkuinen ei kuitenkaan halua syntyä vielä neljään kuukauteen.

Uiminen, tai oikeastaan rauhallinen vesijuoksu, on tuntunut hyvältä, joten ajattelin ruveta käymään uimahallilla säännöllisesti (vaikka ajatus jalkasienestä yms. hygieniajutuista lievästi ällöttääkin). Pitkiä kävelylenkkejä pitää harrastaa myös useammin, kun kerran voin käppäillä.

Tänään tajusin, että nythän on jo maaliskuun puoliväli. Kevät! Auringonpaisteessa kävellessä tuli mukavan kepeä olo, ehkä se kesäkin sieltä joskus vielä tulee.

Rakenneultra

Rakenneultrakäynti sairaalalla sujui tänään oikein hyvin. Pikkuisen rakenteet olivat kunnossa, ja mitat vastasivat viikkoja. Siellä se tyyppi kääntyili ja potkiskeli, pää alaspäin noissa kuvissa kelluskeli (selkä oli vasten minun napaani). Istukka löytyi kohdun takaseinältä. Kuvia saatiin taas mukaan, niissä näkyy hauskasti mm. yksityiskohtia jalasta ja selkärankaa.

Tänään on jäljellä enää 130 päivää laskettuun aikaan. Otan nyt rauhallisesti siihen seuraavaan lääkärikontrolliin saakka, eli ei juoksuaskeleita tai nostelua. Mieliala on siis taas vähän parempi, ja eihän se stressaaminen tähän mitään auttaisikaan. Hyvä että kuitenkin saan muuten elää normaalisti, käydä töissä ja harrastuksissa, toivottavasti näin vastaisuudessakin.

Ahdistusta

Kävin tänään yksityisellä gynekologilla. Minulla on ollut fiiliksiä kohdunkaulan alueen pehmenemisestä, joten halusin saada asian tutkittua. Ja hyvä että menin lääkärille, sillä kohdunkaula oli lyhentynyt sentin käsin tutkittaessa (se oli nyt 2 cm, kun kuukausi sitten se oli 3 cm). Ultralla sisäistä kohdunkaulaa oli vielä yli 4 cm jäljellä. Kohdunkaula oli kuulemma suppilomainen, eli sikiö on painanut sitä alaspäin. Tuli ehdoton kielto tehdä mitään hyppimistä, eli aerobic-tunnit loppuivat tähän, samoin juokseminen. Rauhallisesti saa kävellä ja uida. Jos tulee supistuksia tai painon tunnetta, täytyy mennä heti lääkäriin, muutoin kontrolliaika on 3 viikon päästä.

Olin lievästi sanottuna järkyttynyt muutoksista, sillä nyt tuntuu että laskettu aika on äärettömän kaukana. Sikiö on vielä niin pieni (20+5 viikkoa), että se ei selviäisi jos joutuisi tulemaan ulos. Vaikka mitään kriittistä ei nyt olekaan tapahtunut, niin jo ajatus siitä, että meidän pikkuiselle kävisi jotain minun paskan elimistöni takia tuo hyvin surullisen fiiliksen. Nyt ei voi muuta kuin toivoa, että paikat pysyvät kiinni, ja pikkuinen saisi kehittyä täysiaikaiseksi. Pahinta on, että mitään en voi tälle asialle tehdä, voin vain maata ja ajatella...

Vielä eilen oli niin onnellinen olo raskaudesta, mies nimittäin tunsi ensimmäisen kerran möykkysen liikkeet kädellään. Ja tänään olotila on äärimmäisen stressaantunut ja ahdistunut, kun ei voi tietää mitä pienelle tapahtuu. *huokaus*

Puoliväli

Tänään on tasan 20 viikkoa raskautta takana, ja 20 viikkoa myös edessä. Puolessavälissä siis ollaan! Hassua ajatella, että lokakuun lopusta on sama aika tähän päivään, kuin mitä tästä on heinäkuuhun. Tehokasta työaikaa olisi jäljellä enää kolmisen kuukautta, jos saadaan möykkysen kanssa olla terveenä. Ja rakenneultraan on enää 1,5 viikkoa aikaa!

3. neuvolakäynti

Tänään oli aamulla vuorossa kolmas neuvolakäynti. Päästiin kuuntelemaan pikkuhemmon sydänääniä! Välillä sykkeen seassa kuului outoa rohinaa, ja terkkari selitti, että siellä se potkii anturia päin. Itse en noita potkuja kuitenkaan tuntenut, sillä liikkeitä tunnen toistaiseksi vain jos makoilen aloillani hiljaa sängyssä.

Muutenkin kaikki vaikutti olevan ok. Verenpaine huiteli tuttuun tapaan korkeuksissa. Esitin taas terveydenhoitajalle mittausdatan, mitä olen kotona mittaillut, ja ne kaikki arvot ovat olleet aina normaaleja. Terkkari sanoi, että hän varmuuden vuoksi pistää konsultaatiokyselyn sairaalalle, ja sieltä ne ottavat yhteyttä jos katsovat aiheelliseksi. Vaikka minulla verenpaine olisikin korkealla, niin eipä sillekään kovin herkästi mitään ruvettaisi tekemään. Ainoa asia mitä nämä korkeat viralliset jännityslukemat saattavat haitata, on lentoluvan saaminen kesäkuun työmatkaa varten. No, toivotaan, että pääsisin kuitenkin vielä reissuun silloin.

Hemoglobiini oli vähän laskenut, nyt se on 127 g/l. Vielä ei ole syytä ottaa lisärautaa, mutta ehkä sitten myöhemmässä vaiheessa.

Terkkari antoi esitteen lantionpohjan lihasten treenaamisesta. Kuulemma synnytyksen jälkeen kostautuu, jos lihakset ovat heikot. Pitäisi treenata 5 kertaa viikossa kahdesti päivässä noita lihaksia (as if...).

Kelan lomakkeet saatiin jo kotiin täytettäviksi, eli äitiys/isyys/vanhempainraha-anomukset voi laittaa eteenpäin, kunhan 3 viikon päästä saan terkkarilta todistuksen siitä, että raskaus on kestänyt vaadittavat 22 viikkoa. Mitähän muuta? Pitää vähän katsoa, ettei tule liikaa syötyä laskiaispullia, ettei paino pääse nousemaan liikaa. Tänään menen taas jumppaamaan, niin ei tule liian huono omatunto.

Seuraava neuvolalääkärikäynti onkin sitten aprillipäivänä!

-5 kk

Eilen oli virallinen -5 kk laskettuun aikaan -päivä, eli nyt odotusta on jäljellä alle 150 päivää. Enää reilu viikko, niin ollaan puolessavälissä.

Huomasin, että mahdunkin vielä useampaan juhlamekkooni, ja yhteen niistä vieläpä niin, että en näytä pahalta enkä tynnyriltä, joten tulevan lauantain vaatekriisi lienee ohi. Pitäisi vielä löytää joku kiva pitkähihainen bolero/jakku, että pysyn lämpimänä bileissä.

Viime aikoina en ole tuntenut kauheasti liikuskelua, toivottavasti kaikki on kuitenkin pikkuisella hyvin. Neuvola-aikaan on enää 5 päivää, mieskin lupasi tulla mukaan tällä kertaa (ettei se terkkari luule, että mulla on joku mielikuvitusmies, jolla on aina "kiireitä" :D).

Möyriskelyä

Viikonloppu oli mukava, kun tunsin iltaisin ja aamulla rauhassa sängyssä loikoillessani pikku mäyrän möyriskelevän mahassa. Liikkeet eivät ole kovin voimakkaita, mutta selvästikin siellä jokin kuplii (siis muukin kuin omat suolet).

Tässä vaiheessa pikkuisen kuulon pitäisi alkaa olla niin kehittynyt, että ainakin minun ääneni sen pitäisi pystyä kuulemaan. Olisi kiva tietää, että mitä mieltä kaveri on minun soittoharrastuksestani. Jos minä nyt totutan sitä musiikkiin, niin toivottavasti se tykkää siitä myös synnyttyään. Voisin tietysti kokeilla laulamistakin, mutta sitten pitäisi opetella uudestaan jo unohtuneita lastenlaulujen sanoja. Laulut pitää opetella viimeistään siinä vaiheessa kun hemmo syntyy.

Eilen illalla tein virheen, ja surffasin netissä keskustelupalstoilla, joissa puhuttiin keskenmenoista raskauden puolivälissä (eli juuri näillä raskausviikoilla millä itsekin olen). Oli todella ahdistavaa ajatella, että mitä jos nyt tulisikin keskenmeno. Sitten ei kyllä mikään asia olisi enää hyvin. Pitää vain olla ajattelematta noita huonoimpia vaihtoehtoja, kun en niille nyt mitään voi. Rakenneultraan tuntuu olevan piinallisen pitkä aika vielä, onneksi neuvola on ensi viikolla, saan toivottavasti kuunnella sydänääniä.

Turhamaisuus on nostanut myös päätään, ja olen murehtinut sitä, miten ruma maha minulla on. Se ei todellakaan näytä miltään söpöltä raskausmahalta, vaan siltä, että on tullut syötyä ihan liikaa. Kaverikin ihmetteli, että miten voin olla jo melkein puolivälissä raskautta, kun eihän tätä raskautta villapaidan alta tajua jos ei osaa katsoa. Näytän siis vain yksinkertaisesti plösöltä. :P No jaa, toivottavasti pikkuinen kuitenkin kasvaa normaalisti, eiköhän se mahakin sieltä vielä pullahda esiin ajan kanssa.

Aika kuluu

Enää neljä viikkoa rakenneultraan, ja kaksi viikkoa seuraavaan neuvola-aikaan. Viikot kuluvat kyllä aika nopeasti, erityisesti kun joka viikonloppu tuntuu olevan jotain ohjelmaa. Tulevina viikkoina on tulossa mm. parit isommat bileet, joihin pitäisi löytää joku kolttu ylle. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitenhän saan mahan piilotettua, mutta mies totesi, että pitääkö sitä nyt tässä vaiheessa piilotella enää. Ja tottahan se on, että puolenvälin häämöttäessä ei taida syitä eikä mahdollisuuksia piilotteluun ollakaan. Jännittää vaan vähän, että mitä ihmiset kommentoivat, mutta toisaalta, samapa tuo.

Maha tuntuu kasvaneen viime aikoina, ja eilen illalla sängyssä hiljaa maatessani kuvittelin tuntevani jotain pientä kuplintaa siellä. Siitä tuli jotenkin niin hyvä mieli, että näin koko yön tosi positiivisia unia jopa työasioista (ei siis mitään stressiahdistusta, kuten tavallisesti). Tsemppiä, pikkukaveri!

Liikuntaa

Tällä viikolla uskalsin mennä taas jumppatunneille flunssan jälkeen. Keskiviikkona kävin muokkauksessa, ja tänään olin muokkauksessa ja heti sen perään venyttelytunnilla. Tuntui ihan hyvältä, ei jumppaaminen ole ainakaan vielä käynyt raskaammaksi. Ainoastaan vatsalihasliikkeiden tekeminen alkaa olla ikävän tuntuista. Ylävatsalihaksia voi vielä tehdä, mutta jos yhtään alempaa yrittää rutistaa, niin pallo ottaa vastaan. Venyteltäessä huomaa myös sen, että jos on ensin vaikka istumassa, ja sitten yrittää mennä nopeasti pitkäkseen lattialle, niin jotkut mahan alueen lihakset/kiinnikkeet/jänteet tms. tuntuvat lievästi kramppaavan. Venyttelyn kanssa pitää siis ottaa rauhallisesti että kohdun ympäristö ehtii sopeutua asennon muutoksiin.

Eilen ja tänään on muutenkin tuntunut alavatsa "väsyneeltä", eli kaipa siellä jotkut paikat venyvät, kun välillä tuntuu niin kiristävän. Toivottavasti pikkuhemmo jaksaa kasvaa hyvin, vaikka en niitä sen liikkeitä edelleenkään taida tuntea. Lisäksi jo useamman viikon ajan on oikean pakaran yläosa tuntunut välillä hieman jumittavan. Liekö joku hermo siellä pinteessä? Onneksi tuo vaiva helpottuu venyttelemällä.

BTW, vessassa joutuu nykyään juoksemaan yhä tiheämmin, kun rakko tuntuu täyttyvän nopeaa tahtia. Suoliston toiminnasta en viitsi puhuakaan, mutta muutoksia silläkin osastolla on todellakin tapahtunut. Ihanaa... :P

Helmikuu

Nyt on jo helmikuu. Aika menee todella nopeasti, vähän ahdistaakin että ehtiikö kaikkia työjuttuja tehdä määräaikojen puitteissa. Mietityttää myös isomman asunnon ostaminen, ja ollaan tehty vähän laskelmia sellaisen rahoittamiseksi. Mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire muuttaa isompaan vielä pitkään aikaan, vaikka olisivathan lisäneliöt tietysti luksusta.

Olen iltaisin yrittänyt sängyssä kuulostella miltä vauvan liikkeet voisivat tuntua, mutta en ole saanut mitään varmoja tuntemuksia. Koko ajanhan mahassa jotain pientä tuntuu, ja jos luulee havaitsevansa jotain kuplintaa, niin se voi yhtä hyvin tulla suolistostakin... Toivottavasti kuitenkin tuntisin jotain jo pian!

16 viikkoa täynnä

Jee, tänään tuli 16 raskausviikkoa täyteen, eli 17. viikko alkoi. Enää neljä viikkoa, niin helmikuun lopussa ollaan jo raskauden puolivälissä! Aika on kyllä mennyt tosi nopeasti. Nyt odottelen, että alkaisin tuntea möykkysen liikkeitä jossain vaiheessa. Toivottavasti hemmolla on kaikki hyvin, vaikka äidin olo onkin vielä vähän flunssainen.

Neuvolalääkäri & inluenssarokotus

Tänään aamulla oli vuorossa toinen neuvolakäynti, jossa 20 minuutin aikana hoidettiin sekä lääkärin että terveydenhoitajan tutkimukset yhtä aikaa. Lääkäri (mukava vanhempi nainen) teki kopelointitutkimuksen, ja kohdunsuu ja kohdun koko olivat normaalit. Sen jälkeen kuunneltiin dopplerilla sydänääniä, ja sieltähän se tsuku-tsuku-tsuku kuului, pulssi oli n. 150. Lääkäri totesi hauskasti, että "kotona ollaan". :)

Terkkari mittasi verenpaineen sekä neuvolan mittarilla, että minun omalla mittarillani, ja taivaissahan ne huiteli taas molemmat lukemat. Lääkäri totesi, että koska kotona mittaamani verenpainearvot ovat olleet normaaleja (ja oma mittari näyttää samaa kuin neuvolan mittarikin), niin minä vain jännitän mittausta niin paljon, että paineet nousevat. Olen kuitenkin tarkkailussa, sillä jos jännitän useinkin alitajuisesti, niin paineet voivat olla ylhäällä muulloinkin, ja se voi taas vaikuttaa sikiöön istukkaverenvirtauksen huononemisella. Pitää siis edelleenkin liikkua paljon, ja yrittää myös levätä ja olla stressaamatta.

Sokerirasitustestin tulokset olivat reilusti alle raja-arvojen, joten siinä ei ollut mitään sanomista. Todennäköisesti testi uusitaan parin-kolmen kuukauden kuluttua. Pissa oli puhdasta, hemoglobiinia ei nyt mitattukaan. Sanoin sille neuvolalääkärillekin, että aion ottaa tänään influenssarokotuksen, ja se oli ihan että jees jees ota vaan, kun kerta erikoislääkäri on sen rokotuksen turvalliseksi minulle todennut.

Nyt iltapäivällä hain siis apteekista sen influenssarokotteen, ja kävin pistättämässä sen itseeni tässä työpaikan lähiterkkarilla. Jännä, miten rupesi taas vähän huippaamaan kun minua pistettiin. Sama on toistunut näissä verikokeissa, jotka on otettu raskauden aikana. On pitänyt istua tuolissa aika makaavassa asennossa että ei ole tullut liian huono olo. Ihmettelin tätä ääneen sille pistävälle terkkarille, että ennen raskautta mikään verenluovutus tms. ei ollut ongelma, mutta nyt verikoekin meinaa pyörryttää. Terkkari lohdutti, että hormonit ne vaan pistää olon ihan sekaisin, ja fiilikset herkemmiksi.

Mitähän vielä? Ai niin, ei ole kuppaa eikä HIV:tä, ja veriryhmäkin oli pysynyt samana sitten edellisen verenluovutuksen... Seuraava neuvola onkin sitten 24.2., ja silloin puhutaan lantionpohjalihaksista. :D

Neulatyyny

Erinäisistä syistä johtuen kävin tänään laboratoriossa sokerirasituskokeessa. Minulla oli varattu aika labraan klo 8, ja sitä ennen piti olla 12 tuntia paastolla. Tankkasinkin eilen illalla puoli kahdeksan maissa paljon ruokaa, että olisin jaksanut sen illan pyöriä harrastusmenoissa (tulin kotiin vasta klo 01 yöllä). Aamulla väsyneenä ja maha kurnien käppäilin labraan, jossa otettiin ensin paastoverikoe, ja sitten piti juoda se kammottava glukoosiliuos. Se oli onneksi kylmää (olivat liuottaneet sen hyvissä ajoin), mutta se oli niin viskoosia ja ällöttävän makuista, että teki tiukkaa saada juotua se 5 minuutissa. Nesteen juomisen jälkeen piti mennä tunniksi odottelemaan, ja onneksi sain sellaisen sairaalalaveripaikan vähän syrjäisemmästä käytävästä. Siinä sitten makoilin väsymyksen, flunssan ja sen glukoosiliuoksen aiheuttaman pahan olon takia. Tunnin päästä otettiin seuraava verikoe (ensi tökittiin turhaan vasenta kättä, eihän ne suonet toimi, otettiin siis toinenkin verikoe oikeasta kädestä). Sen jälkeen taas toiseksi tunniksi makoilemaan, ja viimeinen verikoe otettiin suosiolla jälleen oikeasta kädestä.

Labrasta oli "kiva" tulla suoraan töihin, onneksi matkalla nautittu salaattilounas vähän helpotti oloa. Sokerirasituskokeen tulokset ilmoitetaan neuvolalle maanantaina, joten enköhän viimeistään keskiviikon neuvolakäynnillä kuule itsekin miten kävi (ellei se neuvolan kerberos soita minulle tuloksista jo aiemmin).

Nyt siis väsyttää kovasti, olo on huterahko, kyynärtaipeet hellinä ja paketissa, ja odottelen vain että milloin kehtaan lähteä kotiin päiväunille. Phuuhh.

Toipilas

Kuume on lähtenyt pois, onneksi, mutta yskä ja väsymys jatkuu. Ääni on edelleen kuin pikkuoravalla. Eilen ja tänään on pitänyt nukkua päiväunet töiden jälkeen, kun olo on ollut niin uupunut. Onneksi seuraava neuvola&lääkäri on viikon päästä, niin siellä voidaan sitten kuunnella sydänääniä. Toivottavasti pikkutyypillä olisi taudista huolimatta kaikki hyvin.

Peräpukamaepäily on liikkeellä, tarkkailen tilannetta.

Tauti jatkuu

Eilen kävin lääkärille valittamassa tätä yskääni ja räkätautia, ja lääkäri kuunteli keuhkot ja sanoi ettei keuhkoputkissa ainakaan mitään tulehdusta ole. Käski levätä, ja ottaa Panadolia jos tuntuu siltä. Yskänlääkettäkin saisi ottaa tiettyä merkkiä, mutta en usko muutenkaan yskänlääkkeisiin joten en halua sitä ottaa.

Illalla join sitten työllä ja tuskalla pahanmakuisen Panadol Hotin, ja olo ehkä himpun verran koheni. Nukkuminen on silti vaikeaa, kun nenä vuotaa, ja yskänkohtauksia riittää. Tänään käväisin töissä tekemässä välttämättömiä juttuja, ja kävin samalla kaupungilla katselemassa vähän äitiysvaatteita. Ne housut on ihan kamalia! En tajunnut, että niissä pitää olla sellainen hirveä trikoohökötys mahan päällä. Yyhhh. Päädyin ostamaan normaalia yhden koon isommat housut, tavallisten ihmisten mallia. Kyllä ne riittää vielä hetken. Muutenkin oli tosi "ihanaa" sovittaa vaatteita, kun peilistä katsoo punanenäinen, hampputukkainen ja plösö kuvajainen. Maha on siis ruma, näytän vain siltä että olisin kovin lihava. Inhottavaa.

Toivottavasti tämä tauti menisi pois, ja fyysinen ja henkinen olo kohenisi. :P

Tauti

Tämä päivä on mennyt kotona sairastaessa. Aamulla oli lämpöä vielä 37,7'C, aamupäivällä se laski kolmella kymmenyksellä, mutta ilapäivällä oli taas sama 37,7'C. Olo on heikko, vessakäynnillä pitää välillä huilata vessan lattialla. Panadolia en ole edelleenkään ottanut, kun kuume ei vielä ole noussut hirmu korkeaksi.

Aina kun juon jotain, niin sen jälkeen tulee limayskänkohtaus, ihanaa. Toivottavasti tauti ei mene syvemmälle keuhkoputkeen. Kaiken lisäksi nyt, kun vastustuskyky on huonona, huuliherpes aktivoitui monen vuoden tauon jälkeen (*vittu*). Ja koska Zoviraxia ei saa käyttää ilman lääkärin lupaa, niin olen painellut ylähuulta 40% viinalla, jotta rakkulat edes vähän kuivuisivat. Käsiä pitää pestä koko ajan, ettei herpes leviä genitaalialueille tai muuallekaan (niitä synnytyksenaikaisia herpeskauhujuttuja en halua edes ajatella).

Että tällaista tänään, katsotaan pystynkö huomenna menemään töihin.

edit. klo 19:30 lämpöä on taas 38'C.

Köhä

Eilen illalla alkoi ääni lähteä, ja tänään sitten ollaankin yskitty keuhkoja irti. Tai ei tämä nyt vielä mikään tuberkkeli ole, mutta on ikävää saada flunssa. Syksy menikin poikkeuksellisen terveissä merkeissä, nyt se sitten kostautuu. Toisaalta, olihan se odotettavissa että joku räkätauti tulee, kun monella tuttavalla tautia on ollut. Iltapäivä onkin nyt kulunut sohvalla makoillessa kuuman mehun kera.

Pitää nyt katsoa mikä tilanne on ensi maanantaina, kun olisi se influenssarokotus. En saa mennä ottamaan sitä, jos olen vielä silloin flunsassa. Toivottavasti tämä vointi ei tästä pahenisi enää, vaan pöpö menisi pois. Ja toivottavasti meidän pikkuhemmo ei kärsisi tästä taudista. :S

edit. Pistän tähän itselleni muistiin, että lämpöä oli klo 19:30 37,8'C.

edit. 2. Kuumetta klo 21:40 38,2'C

Arki

Joululoma on nyt ohi, eikä energisestä keskiraskaudesta ole valitettavasti vielä tietoa. Ehkä se arki tästä lähtee taas rullaamaan, pikkuhiljaa.

Kerroin viikonloppuna muutamille läheisimmille kavereilleni (kaikki lapsettomia, osa sinkkuja) raskaudestani, ja reaktiot olivat aika odotettuja. Kyllä kaikki onnittelivat, mutta ihmiset olivat kyllä järkyttyneitäkin tästä uutisesta, kun olen ollut julkisesti aina hieman nihkeä lapsia kohtaan. Yksi kaveri ilmoitti, että hän suostuu tapaamaan minua synnytyksen jälkeen vain ilman lasta, ja että minun on päästävä hänen kanssaan kahville ihan vain kahdestaan. Lupasin tämän hänelle, sillä tiedän miten kompleksinen suhtautuminen kaverillani on lapsia kohtaan. Ylipäätään lupasin kaikille, että yritän välttää lapsista, vaipoista, imetyksestä, yms. puhumista jos vain suinkin mahdollista. Eipä nuo vaippa-aiheet muutenkaan mitenkään mieltä ylentäviä puheenaiheita ole, mutta jos niistä pitää päästä avautumaan on minulla onneksi perheellisiäkin tuttuja.

Eilen rupesi vähän huolettamaan että miten oikein pärjäämme taloudellisesti kun meille tulee huollettava talouteen. Tähän mennessä ollaan kuitenkin menty melko rennolla asentella, tehty vähän sitä mitä huvittaa, matkusteltu ja harrastettu, mutta nyt olisi ehkä syytä vähän aikuistua ja ottaa oikeasti vastuuta asioista... Varmasti meillä ruokaa riittää ja katto pään päälle, mutta olisihan se kivempi jos meillä olisi vakituisemmat työsuhteet tässä epävarmassa maailmantilanteessa. Mutta tällekään asialle emme juuri nyt voi mitään, pitää vain lykätä isomman asunnon hankkimista suosiollisempaan aikaan.

Seulontatulos

Maanantaina tuli postia HUS:n kirjekuoressa. Kirje oli ohut, joten ajattelin, että sieltä tuli lasku siitä äitiyspoliklinikkakäynnistä. Mutta ei, sieltä tulikin jo sen Downin syndrooman seulonnan (niskaturvotus ja verikoe) tulos lyhyesti ja ytimekkäästi:
"Tulos on normaali ja lisääntynyttä riskiä ei ole todettu."
Jee, nyt ainakin tiedetään se, että riskiprosentti on tässä raskaudessa laskennallisesti pieni tuon kehityshäiriön osalta. Hyvä näin.

Tänään meinasin jo mennä katselemaan äitiysvaatteita, mutta en sitten kehdannutkaan. Ehkä sitten loppuviikosta saan kerättyä tarpeeksi rohkeutta.

12 viikkoa täynnä

Eilen tuli täyteen 12 viikkoa raskautta, jee.

Olen ollut vähän huolestunut viime aikojen influenssauutisoinnista. Jutuissa on lietsottu influenssan hyökkäämistä taas Suomeen, jolloin aallon huippu olisi tammi-helmikuun vaihteessa. Netissä varoiteltiin monella sivustolla, että raskaana ollessa influenssa voi tulla pahana, vaikeista jälkitaudeista puhumattakaan. Lisäksihän on se epäily lapsen skitsofreniariskin kasvamisesta, jos äiti sairastaa influenssan raskausaikana. Juttelin influenssarokotuksista tutun lääkärin kanssa, ja hän asiaa selviteltyään sanoi, että influenssarokotuksen voi ottaa 14 raskausviikon jälkeen (ei siis ensimmäisen kolmanneksen aikana). Mies ja minä saatiin rokotusreseptit, ja mies menee ottamaan piikin ensi viikolla, minä sitten kahden viikon päästä. Rokotuksen ajankohta menee nyt vähän myöhään, mutta haluan kuitenkin ottaa sen. Normaalistihan rokotukset annetaan marras-joulukuun tienoilla, ennen epidemian puhkeamista, ja rokotteen suoja alkaa kahden viikon kuluessa. Nyt sitten toivotaan, että tauti ei ehdi hyökätä ennen kuin saan tuon rokotuksen.

Olen viihtynyt verkkareissa koko viikonlopun, sillä farkut alkaa puristaa jo aika ikävästi. :P Voisi olla ehkä hyvä sauma käydä alennusmyynneissä ostamassa äitiysvaatteita, mutta mitkä liikkeet myy kivoja juttuja? Toivottavasti äitiyshousut eivät ole kamalan rumia... Ei sillä, että kovin viehättäväksi olisin kokenut plösöä itseni muutenkaan viime aikoina. Kampaajalla on pakko käydä, hakemassa ainakin jotain raitoja, jos nyt koko pään väriä en ottaisikaan. Olen siis säästellyt tukan värjäämistä alkuraskauden ajan, mutta nyt ei tätä juurikasvua kestä enää hullukaan.

Uusi vuosi!

Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille!

Eilen juhlimme vuoden vaihtumista kaveriporukalla, ihailimme ilotulituksia, sekä söimme ja joimme hyvin (minä en juonut alkoholia, join alkoholitonta skumppaa hämäykseksi). Uuden vuoden kunniaksi päätimme kertoa perheillemme raskaudesta tekstareilla, joissa oli mukana ultrakuva pikkuisesta. Onnitteluja on tullut tähän mennessä monta, kaikki vaikuttavat olevan iloisia puolestamme. Nyt pitää toivoa, että kaikki menee hyvin kun asia on jo jonkin verran julkista. Vähän pelottaa, että tuliko sitä nuolaistua ennen kuin tipahtaa, että mitäs jos nyt sattuukin jotain ikävää, niin ihmiset saavat tietää. Mutta toisaalta, eihän sitä elämästä muutenkaan koskaan tiedä että milloin nakki napsahtaa, ja jää auton alle tai sairastuu tms.. Joten läheisimmät ihmiset voivat nyt myös tukea meitä jos homma ei sujukaan niin kuin toivomme.

Laskurikin napsahti eilen jo alle 200 päivän. Lauantaina tulee täyteen 12 raskausviikkoa. Heinäkuu on kaukana, mutta päivä kerrallaan sinne edetään.