Odottelua

Kp 20

Viime viikko oli aikamoista haipakkaa. Suunnitelmat mistään seksin harrastamisesta eivät menneet yhtään niin kuin olin pienessä päässäni alunperin suunnitellut. Alkuviikosta ei ollutkaan iltaisin yhteistä aikaa, kun iltamenot venyivät pitkäksi, ja kotiin päästyä oli aina tosi väsynyt olo. Minua kuitenkin harmitti koko ajan se, että "nyt sitten missataan ovulaatio", kun loppuviikon reissaukset oli tiedossa.

Tilanne kärjistyi siihen, että keskiviikkoiltana olin väsynyt ja myrtsi miehelle ("kun sä aina tuut niin myöhään kotiin"), ja sen sijaan, että olisin kohdistanut energian hauskaan yhdessäoloon päätin pitää mykkäkoulua. Mies meni harmissaan nukkumaan, ja minäkin yritin nukkua, mutta mulla vaan pyöri päässä, että nyt tää tilaisuus on menetetty tästä kierrosta, ja se asia vaan suurentui ja suurentui pimeässä. Menin siinä sitten olohuoneen sohvallekin itkeskelemään yksinäni, ja mies tietysti huolestui, että mikä on, kun en suostunut puhumaankaan. Lopulta aamuyöllä, klo 02-03 aikaan menin takaisin sänkyyn, ja tilitin mieleltäni kaikki vaivanneet asiat. Oli oikeasti tosi hyvä puhua, kun sain kuulla, mitä mieltä mies on oikeasti näistä lapsiasioista. Olimme siis olleet molemmat samaa mieltä siitä, että lapsi saa tulla, mutta mies oli ajatellut, että jos on "tulee jos on tullakseen" -linjalla, niin ei siihen kuulu se, että minä sanon, että nyt pitää harrastaa seksiä kun on oletettavasti hedelmälliset päivät menossa. Siinä sitten puhuttiin, ja tuntui oikeasti hyvältä selvittää asiat, vaikka oltiin molemmat tosi väsyneitä. Ja ihaninta, mitä minulle on koskaan sanottu oli se, kun mies totesi, että hän haluaa ruveta tosissaan yrittämään nyt heti. Superromanttista.

Varaudumme nyt kuitenkin siihen, että tämä kierto ei ole niin todennäköinen onnistumiselle, sillä viikonloppuna yritykset jäi väliin. Toisaalta on hyvin vaikea sanoa mille päivälle se ovulaatio sitten osui, sillä eri nettisivujen laskurit antavat niin erilaisia arvioita, ja toisaalta kierron pituuskin voi vaihdella. Ei tässä muu auta, kuin toivoa parasta, mutta ajatellaan niin, että ensi kierrossa yritetään sitten uudestaan jos ei tärppää. Pitäisi vaan jaksaa malttaa odottaa sitä tietoa...

Ovulaatiota odotellessa

Kp 14

Jos tämä kierto on yhtään samanlainen kuin edellinen, niin ovulaation pitäisi alkaa olla nurkilla näinä päivinä. Ilmoitin miehelle, että peittoa on nyt heiluteltava ainakin tänään ja torstaina, jotta hedelmöittymismahdollisuudet tulisivat käytettyä hyväksi. Sille asia sopi.

Olen yrittänyt kuulostella mahdollisia merkkejä ovulaatiosta, mutta eipä mitään kovin huomattavaa ole ilmennyt. Liman koostumus on alkanut muuttua vetisemmäksi, mikä lupaa hyvää. 

Ahdistaa tämän päivän surulliset ampumisuutiset. Maailma on välillä aika perseestä. :(

Seksiä seksiä

Tänään on ollut vähän nuhainen olo, toivottavasti se kiertävä tappoflunssa ei iske. En tullut tänään pyörällä töihin, kun aamulla särki päätä, ja muutenkin laiskotti. Laiskotuksen huomaa myös työmotivaatiossa, enpä ole paljon saanut aikaiseksi netissä surffailun lisäksi... Plaah.
Karkkia olen syönyt joka päivä. Olen varmaan riippuvainen sokerista. Eihän tässä ole mitään järkeä, tulee vaan siitä niin kamalan huono omatunto. Olen niiiin huono ihminen. Must stop it now.

Olen miettinyt tuota hedelmöittymistsänssin maksimoimista, ja siihen oletettavasti liittyvää seksin harrastamista. En ole aikaisemmin ollut mitenkään superhalukas ihminen, ja meillä aloitteet on yleensä tehnyt mies. Yhtä lailla minäkin kuitenkin saan touhusta iloa ja nautintoa, mutta jotenkin seksi ei vaan ole niin pinnalla, johtuen väsymyksestä, mieltä stressaavista asioista tai siitä että tunnen itseni epäviehättäväksi. Henkinen kynnys on siis minulla suurempi. Mies on joskus sanonutkin, että hänestä tuntuisi mukavalta, jos minä tekisin useammin aloitteita. Olenkin yrittänyt tsempata tässä asiassa, ja viime aikoina peittoa onkin heiluteltu säännöllisemmin. Toivoisin kuitenkin, että mies ei nyt ajattele, että haluan harrastaa seksiä vain sen takia, että nyt väkisin väännetään sitä lasta. Koska se ei sinänsä pidä paikkaansa yhtään. Haluan harrastaa seksiä sen takia, että voin tehdä sitä nimenomaan miehen kanssa, ja jonkun lapsen ajatteleminen siinä tilanteessa olisi totaalinen turn-off. Tämä on vähän hassua, sillä eihän lapsia tule jos ei sekstaile, mutta eihän sitä voi sekstailla jos ajattelee vaan sitä siittämistä ja hedelmöittymistä, yyh. Työkseen tätä ei siis voi tehdä, ei edes lasta tehdäkseen.

Tosiyritystä kehiin

Kp 6

Kuukautiset kestivät tällä kertaa vain 4 vuorokautta, kuten myös kuukausi sitten. Vaikka vuoto onkin runsaampaa kuin hormonikierukan kanssa, niin vuoto näköjään kestää lyhyemmän aikaa (kierukan kanssa tiputtelua saattoi kestää viikonkin). Hyvä juttu! Buranaa jouduin kyllä syömään pari kertaa menkkakipuihin, mutta onneksi ei mitään ylipääsemätöntä kramppia tullut.

Nyt olen ihan innoissani aloittamassa jännäystä tässä kierrossa, tosin jalat täytyy pitää maassa. Huomasimme miehen kanssa, että oletettuna ovulaatioajankohtana olen minä ensin työmatkalla pari päivää, ja mies heti sen perään reissussa kolme päivää... Pitääkin vähän laskelmoida, ja yrittää maksimoida sekstailumäärät ennen noita matkapäiviä.

Voi vitsit, kun mun vauvakuume (karsea sana) nousee koko ajan. Uskonvahvistamiseksi olen ostanut jo greippimehua "limakalvoja varten", ja juon epäsäännöllisen säännöllisesti vitamiiniporeita. Kyllä se tästä joskus tulee, jos on tullakseen.

Kp1

Jesh, tänään alkoivat menkat, eli nyt on virallisesti ensimmäisen "oikean" yrityskierron eka päivä. Enpä ole ollut aikaisemmin näin iloinen kuukautisten alkamisesta, mutta nyt on taas mieli toiveikas! Jos edellisen kierron pituus lasketaan siitä kierukan poiston jälkeisestä vuodosta, tulisi pituudeksi 32 päivää. Ihan siedettävää, etenkin kun nyt hämärästi muistelen, että ennen muinoin kiertojeni pituus oli about tuon verran (=silloin ennen kuin aloin käyttää pillereitä).

Laskeskelin, että jos ovuloin viime kierrossa, niin sehän olisi tapahtunut kaksi viikkoa sitten, eli juuri silloin, kun niitä kirkkaita limoja riitti runsaasti. Ja sehän se oli nimenomaan  se viikko, jolloin emme täyttäneet miehen kanssa mitään aviollisia velvollisuuksia toisiamme kohtaan... Oh well. Sikäli olisi loistohomma, jos tuollainen limaneritys olisi aina merkkinä ovulaatiosta, niin minäkin osaisin tunnistaa oikean ajoituksen sellaisesta. 

Nyt on jotenkin kepeämpi olo, kun tietää, että pääsemme kunnolla yrittämään sitä lapsentekoa. Toivottavasti kierrot pysyisivät säännöllisinä, ja sisuskalut toimivina. Toivoa ylle!

Kuukausi takana

Tänään on tasan kuukausi siitä kun kävin gynekologilla poistattamassa kierukan. Ja silloin lääkäri lupasi, että hedelmällisyys palautuisi "ihan heti" entiselleen. Odotukseni olivat siis ehkä lievästi liian korkealla silloin, kun nyt tuntuu, että asiat eivät ole edistyneet yhtään. Sen oudon pikavuodon jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Seuraava toivon aiheeni on, että kuukautiset alkaisivat pian. 

Tiedän, että olen vain malttamaton pikku tyhmyri, kun haikailen asioiden nopeaa edistymistä (=pikaista raskautumista). Varmasti näin järjellä ajatellen elimistöni vaatii aikaa sopeutuakseen uusiin hormonitasoihin. Mutta silti, tuntuu kuin aikaa menisi kovasti hukkaan koko ajan. Tosin eipä asioita nopeuta sekään, että päivästä toiseen valittelen vaan. 

Pitää keksiä jotain kivaa ja energsoivaa tekemistä. Kenties voisin lähteä ulos retkeilemään!

Eltto veltto

Patti niskasta hävisi, oli varmaankin joku ärsyyntynyt rauhanen tai solmuke. Muuten olo on ollut tosi, tosi väsynyt. Naama on täynnä näppylöitä, ja muutenkin olen tosi plösö. Inhottavaa.

Kohta on kuukausi siitä, kun kierukka poistettiin. Vieläkään ei mitään merkkejä yhtään mistään. Enkä ole tod. raskaanakaan. 

Netissä surffaillessa ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Big Brother on taas alkanut. Päätin, että en edes alhaisimmassa velttoudessani rupea BB:tä katsomaan. Ja ei kyllä niiden "uutisten" perusteella todellakaan kiinnostakaan katsoa sitä. On sitä paitsi hyvä yrittää pitää edes jotain henkistä ryhtiä, edes tv:n katselussa jos ei muussa.

Aivoa juilii

Pari päivää on särkenyt päätä enemmän tai vähemmän. Eilen oli pakko ottaa burana, kun töissä jomotti ohimoita niin kovasti. Tuli tietysti vähän huono omatunto siitä ibuprofeenista, mutta tuntuu, että se on tehokkaampi juilimiseen kuin parasetamoli. Ja eipä yhden tabletin syöminen raskautumiseen vaikuttane. Eilen löysin myös niskastani, aivan kallon juuresta, peukalonpään kokoisen patin. Se oli vähän kipeä, ja veikkaan sen olevan suurentunut imusolmuke. Tänään se oli jo vähän pienentynyt, mutta kertoo siitä, että olen ehkä vähän flunssainen. Toisaalta niska saattaa olla muutenkin niin jumissa, että päänsärky voi johtua siitäkin.

Malttamaton ja aavistuksen turhautunut olen edelleen. Tapahtuisipa nyt edes jotain johonkin suuntaan, niin ei tarvitsisi elää tällaista ihmeellistä väliolotilaa. *huokaus*