Vappua odotellessa

Aika on kulunut nopeasti, ylihuomenna on jo vapunaatto. Viides neuvolakäyntikin oli jo viime viikon torstaina, ja siellä oli kaikki ok. Hemoglobiini oli rautatablettien ansiosta noussut (nyt 125 g/l). Verenpaine on ollut kotimitttauksissa normaali, ja nyt jopa tuolla neuvolassa lukemat lähentelivät normaaleja (vähemmän jännitystä siis). Kohdun koko on kasvanut tosi tasaisesti kerkikäyrää hipoen. Liikkeistä pikkutyyppi sai taas ++, ja sellaisia tuntuvia ne potkut ja muut liikkeet ovat kyllä viime aikoina olleetkin.

Liitoskipuja on välillä vähemmän, välillä enemmän. Viikonloppuna reissussa ollessa ei tuntunut juuri mitään, mutta eilen oli taas aika tuskallista kävellä. Ilmeisesti rasitus pahentaa kipuilua, joten pitää muistaa levätä välillä. Alkava siitepölykausi pelottaa vähän, toivottavasti oireet eivät käy pahoiksi, sillä en ole saanut aikaiseksi käydä lääkärissä (raskaana oleville ei myydä mitään allergialääkkeitä ilman reseptiä).

Neuvolan perhevalmennuksessa ollaan miehen kanssa käyty jo pari kertaa. Tapaamiskerrat ovat toistaiseksi olleet periaatteessa ihan mielenkiintoisia, vaikka ei siellä mitään uutta ole tähän mennessä tullut vastaan.

Töitä olisi enää toukokuun ajan jäljellä. Paljon pitäisi vielä saada tehtyä ennen äitiyslomalle jäämistä, plaah...

Päivän peli

Uusi viihdevisailu sohvalla lorvijoille sekä ympärillä pyöriville puolisoille: "Etsi sikiö!"
Yksi raskaana olevista pelaajista makaa sohvalla maha paljaana. Muut osallistujat voivat arvuutella mahan muodon perusteella kummalla puolella napaa köllöttelee jo melkein kilon painoinen sikiö. Tämä on helpompaa kuin luuletkaan, varma voitto joka kerralla!

Tänään on enää 93 päivää laskettuun aikaan, joten päivien perusteella viimeinen kolmannes on jo alkanut (280/3=93,3333). Virallisesti kolmas trimesteri taitaa alkaa viikon päästä lauantaina, kun 28 raskausviikkoa tulee täyteen. Jee! Enää ei tarvitse olla liian pirteä, kun energinen keskiraskaus päättyy. :)

Jorvi-päivä

No niin, nytpähän on sitten käyty synnytysosastollakin jo päivystyksessä. Alkoi nimittäin nuo alapään kivut olla kävellessä ja istuessa sen verran kovat, että soitin neuvolaan ja kysyin neuvoa. Terveydenhoitaja sanoi, että se on tosiaan joko ihan normaalia liitoskipuilua, tai sitten se voi tulla sieltä kohdunkaulalta. No, kun viimeksi gynekologi sanoi, että jos tuntuu painetta tai supistuksia, niin pitää mennä näyttämään paikkoja lääkärille. Ajattelin sitten niin, että ei vara venettä kaada, ja koska olo oli aika tuskainen ja paineen tunnetta todellakin oli, niin soitin sitten Jorviin ja kysyin niiden mielipidettä asiaan. Sanoivat, että voin tulla sinne synnytysosaston päivystykseen ja minähän menin. Siellä lääkäri sitten ultrasi, ja otti näytteitä tulehdusanalyysejä varten + virtsanäyte piti antaa. Kohdunkaula oli onneksi ennallaan, eli paineen tunne tulee nyt sitten jostain muusta kuin avautumisesta. Helpottavaa tietää, että tämä kipu ei ole avannut paikkoja, mutta sinänsä tylsää, kun ei tiedä että mistä tämä oikein tulee. Toivottavasti kuitenkin helpottaisi. Jos niissä näytteissä on jotain häikkää, niin Jorvista otetaan yhteyttä.

Pikkutyyppi oli edelleen pää alaspäin, ja liikkui reippaasti. Painoarvio oli 800 g. Hyvä että sillä näytti kaikki olevan normaalisti. Liikkuminen ei todellakaan ole enää mitään hienovaraista, välillä muljahtaa niin kovasti että maha heilahtaa kunnolla puolelta toiselle. Liikkeiden määräkin on runsastunut, ja laulaminen provosoi edelleen kunnon potkusarjan. :)

Tänään on 100 päivää jäljellä laskettuun aikaan, jiihaa! Oloni on edelleen vähän flunssainen, toivottavasti ei nyt pyhien aikaan tästä nuha pahene. Yritän kyllä ottaa levon kannalta pääsiäisen.

Liitoskipuja

Tällä viikolla (26. raskausviikko) on alkanut ilmetä vihlontaa alakerrassa, ilmeisestikin liitoskipuja. Kävellessä tuntuu, että "pipari" on vähän kipeänä, ja se kipu säteilee siitä nivusiin. Onneksi ei ole mitään kestämätöntä kipua, mutta epämukavaa. Olen yrittänyt lämpimällä kaurapussilla vähän lieventää jomotusta. Oh well, kaipa ne liitokset siellä sopivasti venyvät synnytystä varten, eli omaksi parhaakseni kai tämä lopulta koituu... Viime yönä heräsin myös lievään kurkkukipuun, toivottavasti ei ole kovempaa flunssaa tulossa pääsiäiseksi (=monta päivää lomaa tiedossa, jee!).

4. neuvolakäynti

Tänään oli vuorossa taas käynti neuvolassa. Kaikki vaikutti olevan ihan ok. Sokerirasituskokeen tulokset olivat normaalit. Verenpaine on ollut kotimittauksissa hyvä, ja nyt terkkarin mittaamanakin se oli kohtalainen (vaikka tietty korkea vieläkin, mutta ei mitään järkkyarvoja). Hemoglobiini oli taas laskenut, se oli nyt 117 g/l. Sain ohjeeksi aloitaa rautakuurin niin, että ensin parin viikon ajan otan 100 mg rautaa joka toinen päivä, ja sitten jos maha tuon kestää, niin sitten otan joka päivä yhden tabletin. Ja koska nyt on jo huhtikuu, eli kevät ja aurinkoista, niin niitä monivitamiinitabletteja ei tarvitse enää syödä kahta tablettia päivässä D-vitamiinin takia, joten ajattelin ottaa niitä tästä lähtien vain yhden per päivä.
Painoa oli tullut lisää jonkin verran, joten pitää tarkkailla syömisiä nyt, kun en voi jumpata enää entiseen malliin. Lievää turvotustakin on sormissa havaittavissa.

Pikkutyypin syke oli 152, ja se potkiskeli doppleria taas siihen malliin, että liikkeistä tuli ++. Sf-mitta oli kasvanut käyrän mukaisesti. Seuraava neuvola on kolmen viikon päästä, samalla viikolla alkaa sitten perhevalmennuskin.

Toissailtana huviteltiin miehen kanssa, kun laulettiin pikkuiselle molemmat lastenlauluja vuoron perään. Se jotenkin tykkäsi (tai sitten hermostui) laulamisesta, sillä laulun aikana alkoi aina kova möyriminen mahassa. Oli aika villin näköistä, kun mun maha liikahti ensin oikealle, sitten vasemmalle, tai sitten se vaan heilahteli potkujen mukana ylös alas. Nauratti kovasti, ja samalla oli tosi outoa huomata, että minä en pysty hallitsemaan mun mahaa enkä sen sisällä olevaan oliota yhtään. :)