Poika

Äiti on ollut niin sekaisin ja väsynyt, että ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa blogiin mitään... Meille kuitenkin kuuluu olosuhteisiin nähden ihan hyvää, terve poikavauva syntyi vajaat pari viikkoa sitten (rv 42+1). Poika on iso jäpikkä, ja superihana.

Synnytys oli vaikea, ja kestää varmasti aikansa ennen kuin siitä yli pääsen. Toistaiseksi on parempi olla ajattelematta sitä, muuten rupeaa vain turhaan itkettämään. Käynnistelystä päädyttiin siis lopulta sektioon, josta olen itse vähitellen toipumassa.

Miksi kukaan ei varoittanut, että henkisesti vauvan tulo voi olla näin mullistavaa?!? Maidonnousu aiheutti aika mojovan baby bluesin, ja joka päivä löytyi useampi asia, mitkä itkettivät. Ah, niin ahdistavaa, etenkin kun on fyysisestikin hyvin väsynyt. Eilinen oli hyvä päivä, en itkenyt kertaakaan! Ehkä tämä tästä vielä joskus tasoittuu. Maailma tuntuu olevan vain niin pelottava paikka pienelle vauvalle kaikkine influenssineen yms., että äidin pää melkein räjähtää kun moisia miettii.

Maitoa on tullut ihan hyvin, ja poika oli miltei saavuttanut syntymäpainonsa kun sairaalasta lähdettiin (siellä tosin annettiin vähän lisämaitoa ensimmäisinä päivinä kun nälkä oli niin kova). Ensimmäisessä neuvolassa painoa oli tullut jo parisataa grammaa lisää. Napatynkäkin irtosi viikon ikäisenä. Seuraava neuvola onkin sitten jo ensi maanantaina.

Opettelua ja totuttelua tämä elämä siis nyt on, ja hyvin erilaista kuin ennen. Päivä kerrallaan mennään, eipä tätä muuten kai jaksaisikaan.