Olen miettinyt, että liikunta voisi tuoda helpotusta tähän turvotukseen, nuutumiseen ja muutenkin. Huomasin, että en ole pahemmin saanut aikaiseksi käydä pidemmillä lenkeillä tai jumpassa, kun elokuun ajan on ollut tosi kiireistä töissä. Täytyy siis ottaa vähän iisimmin, niin ei sitten stressin varjolla tarvitse syödä karkkia eikä nysvätä sisällä. Toisekseen kai se hedelmöittyminenkin onnistuisi paremmin jos en olisi niin kireänä koko ajan.
Vähän aikaa sitten sain kicksit kun katselin miestäni istumassa keittiön pöydän ääressä. Siinä se luki ihan rauhassa lehteä keskittyneen oloisena, enkä minäkään puhunut mitään, kunhan joutessani katselin vain. Yht'äkkiä tuli päähäni sellainen ajatus, että olisimme molemmat varmasti tosi iloisia jos saisimme lapsen. Ei siinä siis todellakaan mitään sen kummempaa ollut, mutta sellainen mukava fiilis vaan läikähteli. Siitä tuli minulle hyvä mieli.
Ja jee, blogiani on käyty kommentoimassa! Lohduttaa ajatus, että en ole ainoa joka on saanut kierukan poiston jälkeen näitä rasittavia oireita. Elän toivossa, että tämä tästä joskus vielä asettuisi normaaliksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti