Tule tule hyvä ovis...

Kp 17

Ovulaation pitäisi alkaa olla käsillä näinä päivinä. Vaikka olemmekin harrastaneet jyystöä lähes joka päivä, niin silti mietin, että riittääköhän tämä nyt mihinkään. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia tuntemuksia mahdollisesta ovulaatiosta, ja muutenkin tuntuu, että kaikki lapsentekoon liittyvät jutut ovat kovin sattumanvaraisia ja hallitsemattomia.

Vähän alakuloiset fiilikset ovat muutenkin pinnassa. Olen viime aikoina tavannut muutamia raskaana olevia tuttuja, ja niiden ihmisten kanssa jutellessa mietin vain, että voi vitsit, olisinpa minäkin raskaana... Viime yönä näin unta, että minulla oli iso maha. Unessa pohdin sitä, että kuinka voisin teeskennellä juovani alkoholia, niin etteivät muut huomaisi että olen raskaana. Ihan kuin sitä ei siitä isosta mahasta olisi huomannut! No joo, tämäkin taas kertoo siitä, että ristiriitaisia ajatuksia on taas lapsijuttujen ympärillä pyörinyt viime päivinä. Lasta toivoessa huomaa, että ei pystykään hallitsemaan täysin kaikkea, ei voi määrätä aikataulua, ei saa taetta onnistumisesta, ei yhtikäs mitään. Odottaminen ja alistuminen saa olon tuntumaan niin pieneltä ja mitättömältä.