Tänään oli aamulla vuorossa kolmas neuvolakäynti. Päästiin kuuntelemaan pikkuhemmon sydänääniä! Välillä sykkeen seassa kuului outoa rohinaa, ja terkkari selitti, että siellä se potkii anturia päin. Itse en noita potkuja kuitenkaan tuntenut, sillä liikkeitä tunnen toistaiseksi vain jos makoilen aloillani hiljaa sängyssä.
Muutenkin kaikki vaikutti olevan ok. Verenpaine huiteli tuttuun tapaan korkeuksissa. Esitin taas terveydenhoitajalle mittausdatan, mitä olen kotona mittaillut, ja ne kaikki arvot ovat olleet aina normaaleja. Terkkari sanoi, että hän varmuuden vuoksi pistää konsultaatiokyselyn sairaalalle, ja sieltä ne ottavat yhteyttä jos katsovat aiheelliseksi. Vaikka minulla verenpaine olisikin korkealla, niin eipä sillekään kovin herkästi mitään ruvettaisi tekemään. Ainoa asia mitä nämä korkeat viralliset jännityslukemat saattavat haitata, on lentoluvan saaminen kesäkuun työmatkaa varten. No, toivotaan, että pääsisin kuitenkin vielä reissuun silloin.
Hemoglobiini oli vähän laskenut, nyt se on 127 g/l. Vielä ei ole syytä ottaa lisärautaa, mutta ehkä sitten myöhemmässä vaiheessa.
Terkkari antoi esitteen lantionpohjan lihasten treenaamisesta. Kuulemma synnytyksen jälkeen kostautuu, jos lihakset ovat heikot. Pitäisi treenata 5 kertaa viikossa kahdesti päivässä noita lihaksia (as if...).
Kelan lomakkeet saatiin jo kotiin täytettäviksi, eli äitiys/isyys/vanhempainraha-anomukset voi laittaa eteenpäin, kunhan 3 viikon päästä saan terkkarilta todistuksen siitä, että raskaus on kestänyt vaadittavat 22 viikkoa. Mitähän muuta? Pitää vähän katsoa, ettei tule liikaa syötyä laskiaispullia, ettei paino pääse nousemaan liikaa. Tänään menen taas jumppaamaan, niin ei tule liian huono omatunto.
Seuraava neuvolalääkärikäynti onkin sitten aprillipäivänä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minullakin ensimmäisen kerra kun kuulin kaverin potkivan anturia vasten, tuli aika sydämmellinen olo. Että siellä on jotain elävää eikä se tykkää anturista!:)
Ei siinä mennyt kun pari viikkoa ja potkuja rupesi tuntumaan. Yritäpä kumarrella tai kiristellä vähän housuja, niin kaveri kyllä kertoo heti että on ahdasta:D
Niinpä, tulee sellainen kannustava fiilis, että "potki potki pikkuinen"! :)
Tänään olin venyttelytunnilla. Siellä piti yhdessä asennossa olla puolittain mahallaan, toinen jalka koukussa (niin ettei paino ollut mahan päällä), ja heti alkoi tuntua muks-muks-muks. Eli jos laittaa mahan alaspäin, niin heti seuraa tömistelyä vatsanahkaan!
Minullakin tuntui ensimmäiset potkut nimenomaan balance-tunnilla kun makasin aika lailla samassa asennossa:)
Kyllä siinä kyynel vähän vierähti kun tajusi mikä se tuntemus oli:)
Lähetä kommentti