torstai 19. helmikuuta 2009

-5 kk

Eilen oli virallinen -5 kk laskettuun aikaan -päivä, eli nyt odotusta on jäljellä alle 150 päivää. Enää reilu viikko, niin ollaan puolessavälissä.

Huomasin, että mahdunkin vielä useampaan juhlamekkooni, ja yhteen niistä vieläpä niin, että en näytä pahalta enkä tynnyriltä, joten tulevan lauantain vaatekriisi lienee ohi. Pitäisi vielä löytää joku kiva pitkähihainen bolero/jakku, että pysyn lämpimänä bileissä.

Viime aikoina en ole tuntenut kauheasti liikuskelua, toivottavasti kaikki on kuitenkin pikkuisella hyvin. Neuvola-aikaan on enää 5 päivää, mieskin lupasi tulla mukaan tällä kertaa (ettei se terkkari luule, että mulla on joku mielikuvitusmies, jolla on aina "kiireitä" :D).

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hassua, miksi miehen pitää mennä neuvolaan todistaakseen terveydenhoitajalle olemassaolonsa ja vastuuntuntonsa. Miehenä olen ajatellut aivan samoin, että pitää mennä mukaan neuvolaan, että jää hyvä kuva. Miksi meidän pitää jollekin terveydenhoitajalle todistaa olevamme kunnollisia isiä?

Paehkinae kirjoitti...

Miehen osa taitaa valitettavasti olla raskaudenseurannassa statistina, ainakin mitä tulee nopeasti suoritettaviin terkkarin ja kätilöiden tutkimuksiin. Itse olen sitä mieltä, että aivan hyvin voisin käydä yksinkin neuvolassa ja ultrissa, niiden mittausten tekemiseen ei sivustakatsojaa tarvita. Ja oikeastihan on aivan sama mitä se terkkari ajattelee meidän parisuhteestamme. Ajateltiin kuitenkin, että on se miehellekin elämys päästä näkemään pikkuinen ultrissa, vaikka mieheni oli ehkä hieman turhautunut siitä, että ultraava kätilö ei tervehdyksen jälkeen sanonut tulevalle isälle sanaakaan. Neuvolassa isä voi myös kuunnella sydänääniä, ja oppiipahan nyt reitin sinne, jos menee sitten lapsen kanssa kahdestaan käymään tarkastuksissa myöhemmin.

Mutta tuo on kyllä hyvä kysymys, että miksi sille terveydenhoitajalle aina yrittää näyttää parhaita puoliaan, pelkääkö sitä jotenkin alitajuisesti, että ne ottaa lapsen pois, jos jotenkin poikkeamme "normaalista"...?

Iiris kirjoitti...

Meillä mies oli muutaman ekan kerran pois (työkiireiden takia), nyt on ihan omasta halustaan halunnut tulla mukaan seuraamaan äidin terveyden seuraamista, kuuntelemaan sydänääniä jne.

Meille on aika vieras ajatus että pitäisi neuvolantätiä miellyttää, mutta toisaalta tuntuu aina että siellä odotushuoneessa on pari, harvoin yksinäinen nainen.

Paljon onnea sinulle ja mukavaa odotusta!