Äiti on ollut niin sekaisin ja väsynyt, että ei ole saanut aikaiseksi kirjoittaa blogiin mitään... Meille kuitenkin kuuluu olosuhteisiin nähden ihan hyvää, terve poikavauva syntyi vajaat pari viikkoa sitten (rv 42+1). Poika on iso jäpikkä, ja superihana.
Synnytys oli vaikea, ja kestää varmasti aikansa ennen kuin siitä yli pääsen. Toistaiseksi on parempi olla ajattelematta sitä, muuten rupeaa vain turhaan itkettämään. Käynnistelystä päädyttiin siis lopulta sektioon, josta olen itse vähitellen toipumassa.
Miksi kukaan ei varoittanut, että henkisesti vauvan tulo voi olla näin mullistavaa?!? Maidonnousu aiheutti aika mojovan baby bluesin, ja joka päivä löytyi useampi asia, mitkä itkettivät. Ah, niin ahdistavaa, etenkin kun on fyysisestikin hyvin väsynyt. Eilinen oli hyvä päivä, en itkenyt kertaakaan! Ehkä tämä tästä vielä joskus tasoittuu. Maailma tuntuu olevan vain niin pelottava paikka pienelle vauvalle kaikkine influenssineen yms., että äidin pää melkein räjähtää kun moisia miettii.
Maitoa on tullut ihan hyvin, ja poika oli miltei saavuttanut syntymäpainonsa kun sairaalasta lähdettiin (siellä tosin annettiin vähän lisämaitoa ensimmäisinä päivinä kun nälkä oli niin kova). Ensimmäisessä neuvolassa painoa oli tullut jo parisataa grammaa lisää. Napatynkäkin irtosi viikon ikäisenä. Seuraava neuvola onkin sitten jo ensi maanantaina.
Opettelua ja totuttelua tämä elämä siis nyt on, ja hyvin erilaista kuin ennen. Päivä kerrallaan mennään, eipä tätä muuten kai jaksaisikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Onnea kovasti! Kiva kuulla uutisia, olen käynyt täällä melkoisen monta kertaa kurkkimassa. :)
*Mulla itkeminen rauhoittui sen parin viikon jälkeen - toki siis vieläkin nousee kyynel silmään melkoisen helposti, mutta ei enää ihan yhtä tiheästi kuin siiloin aluksi. Itkuherkkyys liittyy kuulemma imetyshormoneihin ja maidon nousuun, mikä piti ainakin mulla paikkansa!
Onnea pikkuisesta pojasta. Ja jaksamista sinne, niin tuttuja tunteita kyllä kaikki noi väsymys ja itkut.. Meillä tyttö täyttää kohta 4 vk ja edelleen välillä tulee äitille yliväsyneenä niitä itkuja.
Paljon Onnea teille!!
Itsekin päädyin takaisin blogimaailmaan vasta nyt. Kyllä tuo synnytyksestä toipuminen ja arkeen asettuminen vie tosiaan aikansa. Ei aavistustakaan, milloin se päivä koittaa, kun elämä tuntuu taas "normaalilta". Mutta ihanaa oloa ja eloa teille pienen pojan rinnalla! Meillä elellään nyt pienen tyttösen tahtiin :)
Paljon onnea täältäkin. Totta on että hormonit heittävät häränpyllä ja väsymys siihen lisäksi niin on äiti kovilla. Sinulla varmasti myös sektiosta toipuminen vaikuttaa.
Meillä nyt 6 viikko jo menossa ja pikkuhiljaa alkaa elämänrytmi taas löytyä ja äitikin toipua ja jaksaa paremmin, joten uskon että pian sinäkin jo voit paremmin!
Kiva että maitoa tulee riittävästi:)
Kiitos kaikille onnitteluista! Teidän blogienne seuraaminen on kyllä ollut hyvää vertaistukea. Kyllä tästä eteenpäin mennään, itkien tai nauraen. :)
Lähetä kommentti